Kiireellisen sijoituksen päätöksenteko lastensuojelun sosiaalityöntekijän työnä

Abstract

Tutkimus tarkastelee kiireellisen sijoituksen päätöksentekoa sosiaalityöntekijöiden arkisena työnä ja työkäytäntöinä. Tutkimus kiinnittyy osaksi arviointia ja päätöksentekoa koskevaan tutkimuskeskusteluun. Tutkimuksen metodologinen pohja on konstruktionismissa, jossa tiedon ymmärretään saavan merkityksensä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus perustuu etnografiseen lähestymistapaan. Aineisto on kerätty vuosina 2015–2016, ja se muodostuu havainnointiaineistosta ja asiantuntijahaastatteluista (51). Aineistot on koodattu Atlas.TI-ohjelmaa käyttäen ja analysoitu sisällönanalyysin avulla.

Tutkimus osoittaa, että arviointi ja päätöksenteko on monivaiheista ja sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa. Arviointi ja päätöksenteko erottuvat erillisiksi prosessin osiksi, jotka kuitenkin tapahtuvat osittain limittäisinä ja päällekkäisinä. Arvioinnin käynnistymisen piste ei hahmotu samanlaisena kaikissa tilanteissa. Arvioinnin aloittaminen edellyttää lapseen kohdistuvan välittömän vaaran todentamisen tai epäilyn lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden vaarantumisesta.

Välittömän vaaran tilanteet ovat jaettavissa 1) selkeisiin välittömän vaaran tilanteisiin, 2) tilanteisiin, joissa on epäily välittömästä vaarasta ja 3) epävarman välittömän vaaran tilanteisiin. Arviointi näyttäytyy erottamattomana mutta itsenäisenä osana päätöksenteon prosessia. Arviointivaiheessa sosiaalityöntekijä muodostaa arviointipohjaa erilaisten tiedontyyppien kuten esimerkiksi intuitiivisen tiedon, faktatiedon, kokemuksellisen- tai tunnetiedon analyysin avulla. Arvioinnissa hyödynnetään erilaisia tiedontyyppejä. Toisinaan arviointia tehdään tilanteissa, joissa on merkittäviä tiedon aukkoja tai ei juuri lainkaan tietoa. Analyysi tapahtuu tietotyön avulla: tietoa punni- ten ja puntaroiden, vahvistumisen tai poissulkemisen kautta. Tietotyötä tehdään tieto- hierarkkisissa sosiaalisissa suhteissa lapsen, vanhempien, työparin, tiimin, esimiehen ja muiden ammattilaisten kanssa. Päätöksenteko määrittyy näin ollen sosiaalisena vuorovaikutussuhteissa tapahtuvana työnä ajallisena kehämäisesti etenevänä prosessina, jossa on toisistaan erottuvia työvaiheita.

Arviointipohjan rakentuminen mahdollistaa päätöksenteon läpiviemisen aina ratkaisuun asti. Sosiaalityöntekijän läpi viemä kiireellisen sijoituksen päätöksenteon prosessi tapahtuu erilaisissa ympäristöissä menneen ajan, nykyisyyden ja tulevaisuuden aikapoluilla. Näin ollen, tehdessään päätöstä, sosiaalityöntekijä pyrkii rakentamaan tulkintaa päätöksenteossaan lapsen historian mukanaan tuomaan ymmärrykseen peilaten, nykyisyydessä olevien tietojen varassa ja tulevaisuuteen suuntaavaan tietoon tukeutuen tilanteissa, joita leimaa kiire ja käytettävissä olevan tiedon pirstaleisuus. Päätöksenteon vaikutuksia arvioidaan nykyisyyden lisäksi myös suhteessa tulevaisuuteen ja toivottuun muutokseen lapsen elämässä. Päätöksenteolla pyritään vaikuttamaan lap- sen parempaan tulevaisuuteen.

<b>Decision-making of emergency placement as a social worker’s everyday work task</b>

This study examines emergency placement decision-making as an everyday work task and a working practice of a social worker. This study is linked to research debate on assessment and decision-making. The methodological base of this study lies on constructionism, which suggests that knowledge is developed in social interactions. The research rests on ethnographic approach. Research material was collected in 2015—2016 and it consists of observation and expert interviews (51). This material is coded using Atlas.TI software and analysed using content analysis.

The research indicates that assessment and decision-making is a multi-stage process that takes place in social relationships. Assessment and decision-making are distinguished as separate parts of a process. However, these two parts are partly overlapping and superimposed. Starting point of the assessment is not conceptualised identically in all situations. Start of the assessment is subject to a confirmation of immediate danger of a child or any doubts that a child’s well-being and safety might be compromised.

Situations of immediate danger are divided to 1) distinct cases of immediate danger, 2) cases, where there is a doubt of immediate danger, and 3) cases, where the immediate danger of the situation is uncertain. Assessment is an essential yet independent part of the decision-making process. In this stage a social worker creates an assessment base by analysing different information types such as intuitive information, factual information, empirical information, and emotional information. These information types are used in the assessment phase. Sometimes assessment is made in situations where there are major gaps of information or almost no information at all. Analysis is made through knowledge work: by considering the information, confirming the information, or excluding the information. Knowledge work is conducted in social relationships with a child, the child’s parents, co-workers, team, manager, and other professionals. This involves hierarchical knowledge. Decision-making is work that happens in social interactions. It is a circular process that proceeds chronologically and has separate working phases.

The creation of the assessment base enables the decision-making process and the final decision. The past, the present and the future are reflected in the decision-making process when a social worker implements an emergency placement. While making the decision, a social worker tries to create interpretations by reflecting information on the child’s past, the present situation, and the future. This happens in situations which are marked by rush and fragmentariness of the information at hand. Impact of the decision-making is assessed in relation to the present, the future, and desired outcome in a child’s life. Decision-making aims to contribute to a better future for a child.