Kuinka perustuslain 20 § turvaa tulevien sukupolvien oikeutta terveelliseen ympäristöön : Erityisesti metsien kestävälle käytölle ja hoidolle asetettujen suojelutavoitteiden kannalta

Abstract

Tämä oikeustieteellinen tutkielma tarkastelee perustuslain (731/1999) 20 §:n eli ympäristöperusoikeuden, roolia tulevaisuuden sukupolvien oikeuksia suojaavana säännöksenä erityisesti metsien kestävälle käytölle ja hoidolle asetettujen suojelutavoitteiden kannalta. Tutkimukseen asetetaan erityinen näkökulma metsien monimuotoisuuden tukemisen suhteesta perustuslain 20 §:n toteutumiseen, joka takaa terveellisen ympäristön kaikille, myös tuleville ihmissukupolville. Ympäristö perusoikeutena muodostaa pohjan tämän tutkielman kriittiselle tarkastelulle siitä, turvaako perustuslain 20 § todella tulevien sukupolvien oikeutta terveelliseen ympäristöön ja toteutuuko kyseinen suoja metsien kestävän käytön sääntelyssä.

Perustuslain 20 §:n ympäristösäännös asettaa vastuun luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kaikille. Vastuu voidaan perustellusti ymmärtää ilmauksena kaikille kuuluvasta kollektiivisesta oikeudesta, jonka subjekteina ovat myös tulevat sukupolvet. On erityisen tärkeää laatia sääntely myös käytännön tasolla kyseistä näkökulmaa vastaavaksi. Tulevien sukupolvien oikeuden turvaaminen terveelliseen ympäristöön konkretisoituu ympäristöä koskevassa lainsäädännössä. Tämän vuoksi tarkasteluun sisällytetään myös uudistettu metsälaki (1039/1996), joka on tärkein metsätalouden kestävyyttä turvaava keino. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on vain yksi esimerkki siitä, miten tulevien ihmissukupolvien oikeutta terveelliseen ympäristöön pyritään turvaamaan. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta tutkimusaihe ei asetu tiukasti tiettyjen metodologisten rajojen sisälle. Ympäristö on itsessään usean eri tieteenalan kohde, jolloin sen tarkasteleminen oikeudellisen tutkimuksen kohteena kaipaa usein erilaisten näkökulmien hyödyntämistä.

Ratkaisevaa on, millaisia rajoituksia ja velvollisuuksia tulevien sukupolvien huomioon ottaminen asettaa nykyisille sukupolville. Kiinnekohdan tarkastelulle muodostaakin ympäristöperusoikeuden erityispiirteisiin lukeutuva kestävän kehityksen periaate, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kestävän kehityksen periaatteen toteutumisen kannalta välttämätöntä.

Tutkielmassa tullaan johtopäätöksiin siitä, että metsäluonnon suojelutavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta kestävyyden toimeenpano on hyvin vaikeaa. Kestävyyden käsite antaa mahdollisuuden useille tulkinnoille, joka luo osaltaan myös ristiriitaisuuksia. Suurena haasteena metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiselle on se, että metsälain säännökset eivät sisällä̈ tarpeeksi suojelun konkreettisia vähimmäisvaatimuksia, jotka velvoittaisivat toimintaa riittävästi. Pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvat metsäluonnon suojelumekanismit nojaavat vahvasti metsänomistajien tahtoon sekä tavoitteisiin, joka on lopulta hyvin ratkaiseva tekijä metsien kestävän käytön takaamisen kannalta. Eri ohjauskeinojen tulisi kokonaisuudessaan olla mahdollisimman kattavia ja toisiaan tukevia, jotta asetetut suojelutavoitteet metsien kestävälle käytölle ja hoidolle turvaisivat tosiasiallisesti tulevien sukupolvien oikeutta terveelliseen ympäristöön.