Vanhemman toteuttama katseohjanta autismikirjon piirteitä ilmentävillä pienillä lapsilla

Abstract

Kasvoihin suunnattu tarkkaavuus on keskeinen osa vuorovaikutusta. Varhain ilmenevässä autismikirjon häiriössä ensimmäisiä kehityksellisiä merkkejä ovat usein katsekontaktin poikkeavuudet. Kasvokkaisen vuorovaikutuksen tukeminen toimii hyvänä lähtökohtana kuntoutukselle, sillä kasvoihin suuntautumisen pohjalle rakentuu moni muu vuorovaikutustaito. Vanhempien osallistumisen tärkeys on havaittu useissa kuntoutustutkimuksissa, sillä autismikirjon lasten kuntoutus tapahtuu pitkälti jokapäiväisessä arjessa. Autismikirjon varhaiskuntoutus on tutkitusti tehokasta ja pienemmät lapset hyötyvät kuntoutuksesta usein vanhempia lapsia enemmän. Tuen tarjoaminen jo ennen diagnoosia voisi olla tärkeää, mutta tutkimustietoa pienten lasten kasvokkaisen vuorovaikutuksen tukemisesta on vielä niukasti tarjolla.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaisen vanhempien toteuttaman kasvoihin suuntautumista vahvistavan ohjannan vaikutuksia lapsen katseen käyttöön, kontaktissa oloon ja sosiaaliseen kommunikaatiokäyttäytymiseen. Tutkimus keskittyi katseohjannan vaikuttavuuteen pienillä lapsilla, joilla on vasta havaittu autismikirjon häiriöön liitettävää käyttäytymistä, eikä autismikirjon häiriön diagnoosia ole vielä asetettu. Tutkimukseen osallistui kymmenen 1–2,5-vuotiasta lasta. Vanhemmille tarjotuilla viiden kerran ohjantakäynneillä pyrittiin ohjaamaan vanhempia kasvokkaiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Vanhemmille ohjattiin kolme kasvokkaisen vuorovaikutuksen tukemisen keinoa, joita he toteuttivat lapsen kanssa osana jokapäiväistä arkea kolmen kuukauden ajan. Vanhempien toteuttaman katseohjannan tuloksellisuutta arvioitiin havainnoimalla lapsen ja vanhemman välistä leikkitilannetta ohjantaa ennen ja jälkeen.

Vanhempien toteuttaman katseohjannan tuloksellisuutta varten tutkittiin lasten katseen käyttöä, kontaktissa oloa ja sosiaalista kommunikaatiokäyttäytymistä, jota varten arvioitiin autismikirjon ydinoireita, eli sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja, sekä rajoittunutta ja toistavaa käyttäytymistä. Ohjannan jälkeen lapsilla oli havaittavissa vähemmän autismikirjon ydinoireita, erityisesti rajoittunutta ja toistavaa käyttäytymistä oli vähemmän. Katseen käytössä, kontaktissa tai ydinoireisiin sisältyvissä sosiaalisissa taidoissa ei ollut havaittavissa tilastollisesti merkitsevää muutosta. Yksilötasolla tarkasteltuna suurimalla osalla havaittiin katseiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen lisääntyneen, mutta ryhmätasolla muutos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimus antaa alustavaa näyttöä varhaisen vanhemman toteuttaman katseohjannan merkityksestä autismikirjon piirteitä ilmentävillä pienillä lapsilla. Tulokset tukevat ajatusta varhaisen tuen merkittävyydestä. Kasvoihin suuntautumisen tukeminen voi toimia tärkeänä pohjana muiden taitojen oppimiselle ja sen tukeminen on tärkeää jo ennen mahdollista autismikirjon häiriön diagnoosia. Tulevaisuudessa olisi tärkeää lisätä ammattilaisten tietoa autismikirjon häiriön varhaisista merkeistä ja mahdollistaa tuen tarjoaminen kaikille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.