Vaccination Coverage and Factors Associated with Routine Childhood Vaccination Uptake in India : Findings from a National Survey and Household Surveys in Vellore, Southern India
Francis, Mark Rohit (2022)
Francis, Mark Rohit
Tampere University
2022
Kansainvälinen epidemiologian ja kansanterveyden tohtorikoulutus - International Doctoral Programme in Epidemiology and Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-08-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2437-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2437-7
Tiivistelmä
Intian kansallinen rokotusohjelma (UIP) perustettiin vuonna 1985 ja se vastaa lähes 27 miljoonan lapsen rokottamisesta vuosittain. Ohjelman viimeaikaisiin saavutuksiin lukeutuvat Intian julistaminen poliovapaaksi vuonna 2014 sekä sitä seurannut vastasyntyneiden jäykkäkouristuksen eliminointi vuonna 2015. Näistä menestystarinoista huolimatta on useilla Intian alueilla raportoitu jatkuvasti puutteita pikkulasten rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden rokotekattavuudessa (12-23 kuukauden ikäiset lapset, jotka ovat saaneet kolme DTP- ja OPV- rokoteannosta sekä yhden BCG- ja tuhkarokkorokoteannoksen). Tämä johti Mission Indradhanush (MI)- kampanjan aloitukseen vuonna 2014. Kampanjan tavoitteena oli nostaa perusrokotteiden rokotekattavuus huonoimmin suoriutuvilla alueilla 90 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä pääasiassa erityisten rokotustilaisuuksien sekä yhteisön osallistumisen ja asukkaiden aktivoinnin avulla. Vaikka hallinnolliset raportit aluksi viittasivatkin lisääntyneeseen rokotekattavuuteen MI-kampanjan alueilla sen ensimmäisten kahden vaiheen jälkeen, tuloksia pidettiin riittämättöminä MI:n rokotuskattavuustavoitteen saavuttamiseksi. Tutkimuksella, joka arvioi eroja lasten rokotemyöntyvyydessä ja rokotteiden ottamisessa (ml. yksilön- ja kotitalouden piirteet, kuten lasten ikä ja sukupuoli, vanhempien koulutus ja ammatti, sosioekonominen status, uskonto, terveyskäyttäytyminen) on mahdollista tukea Intian hallituksen pyrkimyksiä lisätä rokotekattavuutta yhdenmukaisesti koko maassa. Näistä syistä tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli arvioida rokotekattavuutta ja tekijöitä, jotka liittyvät lasten rokotusohjelmaan kuuluvien perusrokotteiden ottamiseen 12-23 kuukauden ikäisillä lapsilla sekä kansallisesti että alueellisesti Velloren piirikunnassa, Tamil Nadun osavaltiossa, Etelä-Intiassa.
Väitöstutkimuksen ensimmäinen tavoite oli tarkastella tekijöitä, jotka liittyvät perusrokotusten ottamiseen ja kuvata syitä rokottamattomuuteen intialaisilla 12-23 kuukauden ikäisillä pikkulapsilla kansallisesti vuosina 1998 ja 2008 hyödyntäen avointa kotitalous- ja terveyspalvelututkimuksen (DLHS) aluetason tietoaineistoa (I osatutkimus). Tutkimuksessa arvioitiin, että 53% lapsista oli täysin rokotettuja, 32% osittain rokotettuja ja 15% rokottamattomia. Monimuuttuja-analyysi osoitti, että lasten rokotusstatus oli käänteisesti yhteydessä naissukupuoleen, islaminuskoisuuteen, alempaan kastiin kuulumiseen, kaupungissa asumiseen, äidin alempaan koulutustasoon, pienempään määrään äitiysneuvolakäyntejä sekä äidin tetanusrokotteen puuttumiseen. Kvalitatiivisessa analyysissä äitien antamia pääsyitä lastensa rokottamattomuuteen olivat puutteet tiedossa (rokotteiden tarpeellisuudesta), rokotusten hyväksymisessä (ml. sivuvaikutusten pelot) sekä liian korkea hinta (pääasiassa johtuen välillisistä kustannuksista).
Väitöstutkimuksen toinen tavoite oli arvioida rokotekattavuutta ja tarkastella tekijöitä, jotka liittyivät perusrokotusten saamiseen maaseudun lapsilla (II osatutkimus) ja haavoittuvassa asemassa olevissa yhteisöistä (III osatutkimus) Velloressa, Etelä-Intiassa, vuosina 2017 ja 2018. Vellore ja 600 muuta Intian piirikuntaa valittiin MI-kampanjan tehostettuun rokotusohjelmaan vuonna 2015. Poikkileikkauskyselytutkimus ja fokusryhmäkeskustelut 12-23 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille tehtiin maaseudun ja haavoittuvassa asemassa olevissa (paimentolais-, heimo- ja maahanmuuttaja-) yhteissä Velloressa. Kaikki perusrokotukset saaneiden lasten osuudet olivat rokotuskorttitietojen mukaan 96% tai vanhempien ilmoituksen mukaan 65%. Vaikka minkään rokotusten ottaminen ei ollut yhteydessä sosiodemografisiin muuttujiin, vanhempien tietämys rokotusaikataulusta ja informointi rokotteista äitiysneuvolakäyntien yhteydessä olivat yhteydessä korkeampaan rokotuskattavuuteen Velloren maaseudulla. Toisaalta äidin työssä käyminen oli yhteydessä matalampaan rokotuskattavuuteen haavoittuvassa asemassa olevissa yhteisöissä Velloressa. Fokusryhmäkeskustelut vanhempien kanssa tunnistivat vaikeuksiksi säännöllisten rokotusten saatavuuden työmatkan yhteydessä, puutteet tiedoissa rokotusten hyödyistä ja haitoista sekä pelot rokotteiden tunnetuista sivuvaikutuksista.
Yhteenvetona tämän väitöskirjan osatutkimukset paljastivat eroja pikkulasten rokotekattavuudessa sekä vanhempine rokotushalukkuuteen liittyvissä muuttujissa, kansallisesti Intiassa ja alueellisesti Velloren piirikunnassa. Pysyvät eriarvoisuudet rokotemyöntyvyydessä, jotka perustuvat äitien ja kotien ominaispiirteisiin vaativat kansallisen tason kohdennettuja interventioita ja lisätutkimusta niistä syy- seuraussuhteista, joiden kautta äiteihin liitetyt tekijät vaikuttavat lasten rokotuspäätöksiin Intiassa. Lisäksi kyselytutkimukset Velloressa antavat alustavaa viitettä siitä, että MI-kampanja on voinut lisätä rokotekattavuutta joissain yhteisöissä tai alueilla, mutta ei kaikissa kampanjaan kuuluvissa piirikunnissa. Havaitut puutteet tiedossa rokotteiden tarpeellisuudesta ja rokotteista yleisemmin sekä sivuvaikutuksia koskevat pelot korostavat jatkuvan viestinnän, koulutuksen ja terveysinterventioiden roolia vanhempien rokotteita koskevan tietämyksen ja luottamuksen lisäämisessä. Yhdistämällä määrällisten ja laadullisten osatutkimusten havainnot saadaan tärkeää tietoa pikkulasten rokotuskattavuuteen vaikuttavista kysyntäpuolen tekijöistä sekä käytäntöön sovellettavissa olevaa tutkimustietoa kohdennettujen interventioiden kehittämiseksi, joilla voitaisiin ylläpitää tai lisätä pikkulasten rokotuskattavuutta ja vanhempien rokotusmyönteisyyttä Intiassa.
Väitöstutkimuksen ensimmäinen tavoite oli tarkastella tekijöitä, jotka liittyvät perusrokotusten ottamiseen ja kuvata syitä rokottamattomuuteen intialaisilla 12-23 kuukauden ikäisillä pikkulapsilla kansallisesti vuosina 1998 ja 2008 hyödyntäen avointa kotitalous- ja terveyspalvelututkimuksen (DLHS) aluetason tietoaineistoa (I osatutkimus). Tutkimuksessa arvioitiin, että 53% lapsista oli täysin rokotettuja, 32% osittain rokotettuja ja 15% rokottamattomia. Monimuuttuja-analyysi osoitti, että lasten rokotusstatus oli käänteisesti yhteydessä naissukupuoleen, islaminuskoisuuteen, alempaan kastiin kuulumiseen, kaupungissa asumiseen, äidin alempaan koulutustasoon, pienempään määrään äitiysneuvolakäyntejä sekä äidin tetanusrokotteen puuttumiseen. Kvalitatiivisessa analyysissä äitien antamia pääsyitä lastensa rokottamattomuuteen olivat puutteet tiedossa (rokotteiden tarpeellisuudesta), rokotusten hyväksymisessä (ml. sivuvaikutusten pelot) sekä liian korkea hinta (pääasiassa johtuen välillisistä kustannuksista).
Väitöstutkimuksen toinen tavoite oli arvioida rokotekattavuutta ja tarkastella tekijöitä, jotka liittyivät perusrokotusten saamiseen maaseudun lapsilla (II osatutkimus) ja haavoittuvassa asemassa olevissa yhteisöistä (III osatutkimus) Velloressa, Etelä-Intiassa, vuosina 2017 ja 2018. Vellore ja 600 muuta Intian piirikuntaa valittiin MI-kampanjan tehostettuun rokotusohjelmaan vuonna 2015. Poikkileikkauskyselytutkimus ja fokusryhmäkeskustelut 12-23 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille tehtiin maaseudun ja haavoittuvassa asemassa olevissa (paimentolais-, heimo- ja maahanmuuttaja-) yhteissä Velloressa. Kaikki perusrokotukset saaneiden lasten osuudet olivat rokotuskorttitietojen mukaan 96% tai vanhempien ilmoituksen mukaan 65%. Vaikka minkään rokotusten ottaminen ei ollut yhteydessä sosiodemografisiin muuttujiin, vanhempien tietämys rokotusaikataulusta ja informointi rokotteista äitiysneuvolakäyntien yhteydessä olivat yhteydessä korkeampaan rokotuskattavuuteen Velloren maaseudulla. Toisaalta äidin työssä käyminen oli yhteydessä matalampaan rokotuskattavuuteen haavoittuvassa asemassa olevissa yhteisöissä Velloressa. Fokusryhmäkeskustelut vanhempien kanssa tunnistivat vaikeuksiksi säännöllisten rokotusten saatavuuden työmatkan yhteydessä, puutteet tiedoissa rokotusten hyödyistä ja haitoista sekä pelot rokotteiden tunnetuista sivuvaikutuksista.
Yhteenvetona tämän väitöskirjan osatutkimukset paljastivat eroja pikkulasten rokotekattavuudessa sekä vanhempine rokotushalukkuuteen liittyvissä muuttujissa, kansallisesti Intiassa ja alueellisesti Velloren piirikunnassa. Pysyvät eriarvoisuudet rokotemyöntyvyydessä, jotka perustuvat äitien ja kotien ominaispiirteisiin vaativat kansallisen tason kohdennettuja interventioita ja lisätutkimusta niistä syy- seuraussuhteista, joiden kautta äiteihin liitetyt tekijät vaikuttavat lasten rokotuspäätöksiin Intiassa. Lisäksi kyselytutkimukset Velloressa antavat alustavaa viitettä siitä, että MI-kampanja on voinut lisätä rokotekattavuutta joissain yhteisöissä tai alueilla, mutta ei kaikissa kampanjaan kuuluvissa piirikunnissa. Havaitut puutteet tiedossa rokotteiden tarpeellisuudesta ja rokotteista yleisemmin sekä sivuvaikutuksia koskevat pelot korostavat jatkuvan viestinnän, koulutuksen ja terveysinterventioiden roolia vanhempien rokotteita koskevan tietämyksen ja luottamuksen lisäämisessä. Yhdistämällä määrällisten ja laadullisten osatutkimusten havainnot saadaan tärkeää tietoa pikkulasten rokotuskattavuuteen vaikuttavista kysyntäpuolen tekijöistä sekä käytäntöön sovellettavissa olevaa tutkimustietoa kohdennettujen interventioiden kehittämiseksi, joilla voitaisiin ylläpitää tai lisätä pikkulasten rokotuskattavuutta ja vanhempien rokotusmyönteisyyttä Intiassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]