Henkilökohtaisiin tavoitteisiin saadun sosiaalisen tuen ja tulevaisuusorientaation yhteydet ammattikoulusta valmistumiseen
Turunen, Milla; Väisänen, Milla (2022)
Turunen, Milla
Väisänen, Milla
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206295905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206295905
Tiivistelmä
Ammattikoulujen haasteina ovat jo pitkään olleet lukiota suurempi keskeyttämisprosentti (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2021b) ja tavoiteajassa valmistuneiden määrän laskeminen (SVT, 2021c; SVT, 2022). Näistä syistä olisi keskeistä tunnistaa keinoja, joiden avulla ammatillisesta koulutuksesta valmistumista voitaisiin edistää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttavatko henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki ja nuorten tulevaisuusorientaatio ammattikoulusta valmistumiseen 3.5 vuoden tavoiteajassa. Lisäksi tarkasteltiin, löytyykö erilaisten henkilökohtaisten tavoitteiden sisältöjen ja niihin saadun tuen sekä tulevaisuusorientaation välillä yhteyksiä. Tutkimuksen keskeisinä taustateorioina toimivat elämänkulun 4S-motivaatiomalli (Salmela-Aro & Nurmi, 2017a) ja Nurmen (1991) systeeminen malli nuorten tulevaisuusorientaatiosta.
Tutkimuksen aineisto saatiin vuosien 2009–2012 aikana toteutetusta Motivoimaa-hankkeesta, jonka tavoitteena oli tunnistaa entistä paremmin keskeyttämisriskissä olevia opiskelijoita ja oppimisen haasteita sekä löytää keinoja opiskelijoiden tukemiseksi (Määttä ym., 2011; Niilo Mäki instituutti, 2022). Tämän tutkimuksen otoskoko oli 1958, ja vastaajista 52.2 % oli tyttöjä ja 47.8 % oli poikia. Osallistujat olivat iältään 15–29-vuotiaita ja vastaajien keski-ikä oli 17.20 vuotta. Henkilökohtaisia tavoitteita ja niihin saatua tukea mitattiin henkilökohtaisten tavoitteiden menetelmällä (Salmela-Aro & Nurmi, 2017b) ja tulevaisuusorientaatiota mitattiin kyselylomakkeesta valituilla omaa tulevaisuuden työllistymistä koskevilla kysymyksillä. Valmistumistiedot oli saatu hankkeeseen koulujen rekistereistä. Valmistuneiksi määriteltiin ne nuoret, jotka suorittivat opintonsa loppuun 3.5 vuoden tavoiteajassa.
Tulosten perusteella tavoitteiden sisällön ja tulevaisuusorientaation välillä ei ollut yhteyttä. Nuoret tuottivat tutkimuksessa ikäkaudelleen tyypillisiä tavoitteita ja saivat pääasiassa hyvin sosiaalista tukea henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa. Korkeampi henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki oli yhteydessä nuorten positiivisempiin näkemyksiin oman ja muun alan työllistymismahdollisuuksista sekä siihen, että opiskelijat pitivät erilaisia itseen liittyviä ja ulkoisia tekijöitä keskeisempinä työllistymiselleen. Tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki ja tulevaisuusorientaatiomuuttujista positiivinen arvio omalle alalle työllistymisestä sekä itseen liittyvien ja ulkoisten tekijöiden pitäminen keskeisinä työllistymiselle olivat yhteydessä valmistumiseen tarkasteltaessa yksittäisiä muuttujia. Lopullisessa regressiomallissa, jossa kaikki ennustajat olivat mukana ja aiempi koulumenestys oli kontrolloitu, valmistumista ennustivat korkeampi henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki ja positiivinen käsitys oman alan työllistymismahdollisuuksista.
Tutkimuksessa löydettiin valmistumista ennustavia tekijöitä, ja näihin tekijöihin olisi mahdollista pyrkiä vaikuttamaan nuorten eri ympäristöissä. Henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu tuki ja opiskelijoiden positiivinen näkemys oman alan työllistymismahdollisuuksista olivat keskeisimmät valmistumista ennustavat tekijät. Jatkossa olisi tärkeää huolehtia erityisesti niistä nuorista, jotka eivät koe saavansa tarvitsemaansa tukea, sillä tässä tutkimuksessa oli myös opiskelijoita, jotka eivät saaneet ollenkaan tukea tavoitteisiinsa. Lisäksi nuorten tulevaisuusorientaatiota tulisi vahvistaa tarjoamalla heille tietoa oman alan työllistymismahdollisuuksista sekä auttamalla heitä luomaan yhteyksiä alojensa työpaikoille. Jatkotutkimuksille on kuitenkin tarvetta, sillä aiheesta ei ole juurikaan aiempia tutkimuksia, ja tiedon kerryttäminen on vasta alkuvaiheessa.
Tutkimuksen aineisto saatiin vuosien 2009–2012 aikana toteutetusta Motivoimaa-hankkeesta, jonka tavoitteena oli tunnistaa entistä paremmin keskeyttämisriskissä olevia opiskelijoita ja oppimisen haasteita sekä löytää keinoja opiskelijoiden tukemiseksi (Määttä ym., 2011; Niilo Mäki instituutti, 2022). Tämän tutkimuksen otoskoko oli 1958, ja vastaajista 52.2 % oli tyttöjä ja 47.8 % oli poikia. Osallistujat olivat iältään 15–29-vuotiaita ja vastaajien keski-ikä oli 17.20 vuotta. Henkilökohtaisia tavoitteita ja niihin saatua tukea mitattiin henkilökohtaisten tavoitteiden menetelmällä (Salmela-Aro & Nurmi, 2017b) ja tulevaisuusorientaatiota mitattiin kyselylomakkeesta valituilla omaa tulevaisuuden työllistymistä koskevilla kysymyksillä. Valmistumistiedot oli saatu hankkeeseen koulujen rekistereistä. Valmistuneiksi määriteltiin ne nuoret, jotka suorittivat opintonsa loppuun 3.5 vuoden tavoiteajassa.
Tulosten perusteella tavoitteiden sisällön ja tulevaisuusorientaation välillä ei ollut yhteyttä. Nuoret tuottivat tutkimuksessa ikäkaudelleen tyypillisiä tavoitteita ja saivat pääasiassa hyvin sosiaalista tukea henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa. Korkeampi henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki oli yhteydessä nuorten positiivisempiin näkemyksiin oman ja muun alan työllistymismahdollisuuksista sekä siihen, että opiskelijat pitivät erilaisia itseen liittyviä ja ulkoisia tekijöitä keskeisempinä työllistymiselleen. Tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki ja tulevaisuusorientaatiomuuttujista positiivinen arvio omalle alalle työllistymisestä sekä itseen liittyvien ja ulkoisten tekijöiden pitäminen keskeisinä työllistymiselle olivat yhteydessä valmistumiseen tarkasteltaessa yksittäisiä muuttujia. Lopullisessa regressiomallissa, jossa kaikki ennustajat olivat mukana ja aiempi koulumenestys oli kontrolloitu, valmistumista ennustivat korkeampi henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu sosiaalinen tuki ja positiivinen käsitys oman alan työllistymismahdollisuuksista.
Tutkimuksessa löydettiin valmistumista ennustavia tekijöitä, ja näihin tekijöihin olisi mahdollista pyrkiä vaikuttamaan nuorten eri ympäristöissä. Henkilökohtaisiin tavoitteisiin saatu tuki ja opiskelijoiden positiivinen näkemys oman alan työllistymismahdollisuuksista olivat keskeisimmät valmistumista ennustavat tekijät. Jatkossa olisi tärkeää huolehtia erityisesti niistä nuorista, jotka eivät koe saavansa tarvitsemaansa tukea, sillä tässä tutkimuksessa oli myös opiskelijoita, jotka eivät saaneet ollenkaan tukea tavoitteisiinsa. Lisäksi nuorten tulevaisuusorientaatiota tulisi vahvistaa tarjoamalla heille tietoa oman alan työllistymismahdollisuuksista sekä auttamalla heitä luomaan yhteyksiä alojensa työpaikoille. Jatkotutkimuksille on kuitenkin tarvetta, sillä aiheesta ei ole juurikaan aiempia tutkimuksia, ja tiedon kerryttäminen on vasta alkuvaiheessa.