Itsemyötätuntoisten ja ruminatiivisten ajatusten vaikutus katseen herättämiin sosiaalisiin tunnereaktioihin
Paakkari, Suvi; Toivonen, Sonja (2022)
Paakkari, Suvi
Toivonen, Sonja
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-09-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206295891
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206295891
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia itsemyötätuntoisten ja ruminatiivisten ajatusten vaikutusta toisen ihmisen katseen herättämiin sosiaalisiin tunnereaktioihin. Toisen ihmisen suoran katseen on aiemman tutkimuksen perusteella havaittu olevan sosiaalisesti merkittävä ärsyke, jonka on havaittu herättävän katseen kohteena olijassa miellyttäviä, lähestymiseen liittyviä tunnereaktioita sekä kehon virittymistä. Tässä tutkimuksessa yksittäinen tutkimuskerta koostui kolmesta katsetilanteesta, jossa toinen ihminen katsoi vuoroin suoraan kohti tutkittavaa ja vuoroin hieman ohi tutkittavasta. Ennen toista ja kolmatta katsetilannetta tutkittavissa pyrittiin herättämään itseen kohdistuvia itsemyötätuntoisia ja ruminatiivisia ajatuksia lyhyiden kuunteluharjoitusten avulla.
Katsetilanteessa herääviä tunnereaktioita tarkastelimme miellyttävyyden ja virittävyyden näkökulmasta. Tunnereaktioiden miellyttävyyttä tarkastelimme elektromyografialla mitattujen kasvonilmeiden avulla ja virittävyyttä ihon sähkönjohtavuusvasteiden avulla. Lisäksi arvioimme miellyttävyyden ja virittävyyden kokemuksia itsearvioiden avulla. Oletimme, että myös tässä tutkimuksessa suora katse herättää katseen kohteena olijassa myönteisen ja virittävän tunnereaktion. Itsemyötätunnon tiedetään herättävän rauhallisen tilan ja positiivisia, lähestymiseen liittyviä tunteita. Tämän vuoksi oletimme itsemyötätuntoharjoituksen vähentävän suoran katseen aiheuttamaa virittävyyttä ja lisäävän kokemusta suoran katseen miellyttävyydestä. Sen sijaan ruminoidessa ihminen on sisäänpäin kääntyneessä tilassa, minkä lisäksi sen tiedetään herättävän suurempaa virittyneisyyttä ja kielteisiä tunteita. Näin ollen oletimme, että ruminaatio voimistaa suoran katseen herättämää virittävyyttä ja vähentää suoran katseen aiheuttamaa miellyttävää, sosiaalista reaktiota.
Tässä tutkimuksessa havaitsimme hypoteesiemme mukaisesti, että suora katse aiheutti tutkittavissa suuremman hymyilyreaktion kuin käännetty katse alun katsetilanteessa ja itsemyötätuntoharjoituksen jälkeisessä katsetilanteessa. Itsemyötätuntoharjoitus ei kuitenkaan hypoteesiemme vastaisesti voimistanut suoran katseen herättämää hymyilyreaktiota verrattuna alun katsetilanteeseen. Sen sijaan ruminaatioharjoituksen jälkeinen katsetilanne oli ainoa tilanne, jossa merkitsevää eroa hymyilyssä suoran ja käännetyn katseen välillä ei esiintynyt. Toisin sanoen, ruminaatioharjoitus vähensikin hypoteesiemme mukaisesti suoran katseen herättämää miellyttävää, sosiaalista reaktiota. Katsesuunnalla tai itsemyötätuntoa ja ruminaatiota herättävillä harjoituksilla ei kuitenkaan havaittu olevan tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia kehon viriämistä kuvaaviin ihon sähkönjohtavuusvasteisiin tai viriämisen ja miellyttävyyden itsearvioituihin kokemuksiin. Tämä tutkimus oli tietääksemme ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin itseen kohdistuvien ajatusten vaikutusta katsetilanteessa herääviin välittömiin tunnereaktioihin. Tutkimus tarjoaakin arvokasta tietoa ajatusten ja tunteiden välisestä yhteydestä sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstissa. Erityisesti kiinnostavaa oli tutkimuksessamme saatu havainto siitä, että ruminatiivinen ajattelu herätti osallistujissa sisäänpäin kääntyneen tunnetilan, jossa ei esiintynyt lähestymisreaktiota vuorovaikutustilanteessa.
Katsetilanteessa herääviä tunnereaktioita tarkastelimme miellyttävyyden ja virittävyyden näkökulmasta. Tunnereaktioiden miellyttävyyttä tarkastelimme elektromyografialla mitattujen kasvonilmeiden avulla ja virittävyyttä ihon sähkönjohtavuusvasteiden avulla. Lisäksi arvioimme miellyttävyyden ja virittävyyden kokemuksia itsearvioiden avulla. Oletimme, että myös tässä tutkimuksessa suora katse herättää katseen kohteena olijassa myönteisen ja virittävän tunnereaktion. Itsemyötätunnon tiedetään herättävän rauhallisen tilan ja positiivisia, lähestymiseen liittyviä tunteita. Tämän vuoksi oletimme itsemyötätuntoharjoituksen vähentävän suoran katseen aiheuttamaa virittävyyttä ja lisäävän kokemusta suoran katseen miellyttävyydestä. Sen sijaan ruminoidessa ihminen on sisäänpäin kääntyneessä tilassa, minkä lisäksi sen tiedetään herättävän suurempaa virittyneisyyttä ja kielteisiä tunteita. Näin ollen oletimme, että ruminaatio voimistaa suoran katseen herättämää virittävyyttä ja vähentää suoran katseen aiheuttamaa miellyttävää, sosiaalista reaktiota.
Tässä tutkimuksessa havaitsimme hypoteesiemme mukaisesti, että suora katse aiheutti tutkittavissa suuremman hymyilyreaktion kuin käännetty katse alun katsetilanteessa ja itsemyötätuntoharjoituksen jälkeisessä katsetilanteessa. Itsemyötätuntoharjoitus ei kuitenkaan hypoteesiemme vastaisesti voimistanut suoran katseen herättämää hymyilyreaktiota verrattuna alun katsetilanteeseen. Sen sijaan ruminaatioharjoituksen jälkeinen katsetilanne oli ainoa tilanne, jossa merkitsevää eroa hymyilyssä suoran ja käännetyn katseen välillä ei esiintynyt. Toisin sanoen, ruminaatioharjoitus vähensikin hypoteesiemme mukaisesti suoran katseen herättämää miellyttävää, sosiaalista reaktiota. Katsesuunnalla tai itsemyötätuntoa ja ruminaatiota herättävillä harjoituksilla ei kuitenkaan havaittu olevan tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia kehon viriämistä kuvaaviin ihon sähkönjohtavuusvasteisiin tai viriämisen ja miellyttävyyden itsearvioituihin kokemuksiin. Tämä tutkimus oli tietääksemme ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin itseen kohdistuvien ajatusten vaikutusta katsetilanteessa herääviin välittömiin tunnereaktioihin. Tutkimus tarjoaakin arvokasta tietoa ajatusten ja tunteiden välisestä yhteydestä sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstissa. Erityisesti kiinnostavaa oli tutkimuksessamme saatu havainto siitä, että ruminatiivinen ajattelu herätti osallistujissa sisäänpäin kääntyneen tunnetilan, jossa ei esiintynyt lähestymisreaktiota vuorovaikutustilanteessa.