Lastensuojelua koskevien lakien ja ideologioiden tulkintojen tuottamia ristiriitoja lastenkotityössä
Sirkeoja, Ilkka (2022)
Sirkeoja, Ilkka
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206285841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206285841
Tiivistelmä
Lastensuojelun perusta on ideologinen: lastensuojelu on olemassa ensisijaisesti sen tähden, että se on yhteinen arvo yhteiskunnassamme. Tutkimuksessani tarkastelen lastensuojelua pyrkien holistiseen näkökulmaan; kun tarkastelemme lastensuojelun yksittäisiä periaatteita, jotka lakeina ja niiden tulkintoina esitetään, meidän tulee tarkastella niitä suhteessa lastensuojelun ideologiseen perustaan. On kyettävä määrittelemään mitä lapsuus on, miksi lastensuojelu lakeineen on syntynyt ja miten lain tulkinnat suhteutuvat lastensuojelun perustaan eli lapsen etuun.
Lasten suojelua ilmenee kaikkialla sivistyneissä kulttuureissa. Virallisen lastensuojelun juuret ovat Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Nykyinen lastensuojelu perustuu YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen (1989) ja 3. lastensuojelulakiin (2007.) Lastensuojelu on ongelmakeskeistä ja ratkaisupyrkimykset näkyvät ideologioina lastensuojelulaissa ja sen tulkinnoissa, jotka heijastavat nykyistä ihmiskuvaa, käsitystä oikeasta ja väärästä ja sitä mitä hyväksytään yhteisiksi arvoiksi Suomessa. Lastensuojelun ydin on nimensä mukaisesti ensisijaisesti suojelussa. Lapsia tulee meidän yhteiskuntamme moraalikäsitysten mukaan suojella niin, ettei heidän terveytensä ja kasvunsa vaarannu niitä uhkaavien olosuhteiden johdosta. Lastensuojelulain ensisijainen kriteeri on lapsen etu. Tutkimuskysymyksiäni ovat: miten lastensuojelua koskevien lakien ja ideologioiden tulkinnat vaikuttavat lapsen edun, suojelun ja lastensuojelulain periaatteiden toteutumiseen, sekä minkälaisia jännitteitä ja ristiriitoja lakien tulkintojen soveltamiseen liittyy lastenkodeissa tehtävässä työssä ja miten lastenkodeissa kyetään vaikuttamaan sijoitusperusteena oleviin ongelmiin; lapsen kehitystä ja kasvua uhkaaviin tekijöihin, jos toimintaa koskevien lakien tulkinnat ovat ristiriitaisia tavoitteiden suhteen?
Lakien tulkinta kasvatustyön käytännöissä ja arjessa ei ole yksiselitteistä. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lastensuojelun lainsäädännön valmistelusta sekä yleisestä ohjauksesta, jonka alaisuudessa toimiva Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii tekemään ohjeistuksia ja tulkintoja käytännön tilanteiden ratkaisemiseksi. Lastenkodin johto ja työntekijät soveltavat näitä lain tulkintoja vielä toimiviksi käytännöiksi yksikkönsä puitteissa. Lapsen itsemääräämisoikeus, osallisuus ja oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ovat lapsen yksilöllisyyttä vahvistavia arvoja, joita 3. lastensuojelulaissa (2007) korostetaan. Liiallisesti korostuneina ne voivat kuitenkin aiheuttaa tarkoituksensa vastaisia ongelmia suhteessa lapsen suojeluun ja huolenpitoon. Lasten rajoittaminen on niin tiukasti säädeltyä lakien tulkinnoissa, että lasten suojeleminen ongelmallistuu. Lasten sijaishuoltolaitosten kyky toimia kriisiytyneiden lasten ja perheiden tukena, varsinkin jos kyseessä ovat käytöshäiriöiset, päihdeongelmaiset tai rajoihin sopeutumattomat lapset, on heikentynyt ja erityishuollon tarve alati kasvanut. Lastensuojelutarve on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana niin, että vuonna 2020 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli kaksinkertainen määrä lapsia verrattuna vuoteen 1991. Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2006. Tämä luo osaltaan painetta tarkastella lastensuojelun vaikuttavuutta ja pohtia siihen liittyvää problematiikkaa.
Lastensuojelun eri työntekijäryhmien näkemystä lainsäädännön valmistelun tueksi tulisi tutkimuksen keinoin lisätä ja erityisesti kentällä työskentelevien ääni tulisi saada kuuluviin kartoitettaessa lastensuojelun toimivuutta ja ongelmia. Samoin vaikuttavuuden systemaattista tutkimusta tulisi kehittää lastensuojelun tarpeisiin, sillä tällä hetkellä sellaista ei ole, vaan informaatiota vaikuttavuudesta löytyy ainoastaan hajanaisesti raporteista ja tutkimuksista.
Lasten suojelua ilmenee kaikkialla sivistyneissä kulttuureissa. Virallisen lastensuojelun juuret ovat Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Nykyinen lastensuojelu perustuu YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen (1989) ja 3. lastensuojelulakiin (2007.) Lastensuojelu on ongelmakeskeistä ja ratkaisupyrkimykset näkyvät ideologioina lastensuojelulaissa ja sen tulkinnoissa, jotka heijastavat nykyistä ihmiskuvaa, käsitystä oikeasta ja väärästä ja sitä mitä hyväksytään yhteisiksi arvoiksi Suomessa. Lastensuojelun ydin on nimensä mukaisesti ensisijaisesti suojelussa. Lapsia tulee meidän yhteiskuntamme moraalikäsitysten mukaan suojella niin, ettei heidän terveytensä ja kasvunsa vaarannu niitä uhkaavien olosuhteiden johdosta. Lastensuojelulain ensisijainen kriteeri on lapsen etu. Tutkimuskysymyksiäni ovat: miten lastensuojelua koskevien lakien ja ideologioiden tulkinnat vaikuttavat lapsen edun, suojelun ja lastensuojelulain periaatteiden toteutumiseen, sekä minkälaisia jännitteitä ja ristiriitoja lakien tulkintojen soveltamiseen liittyy lastenkodeissa tehtävässä työssä ja miten lastenkodeissa kyetään vaikuttamaan sijoitusperusteena oleviin ongelmiin; lapsen kehitystä ja kasvua uhkaaviin tekijöihin, jos toimintaa koskevien lakien tulkinnat ovat ristiriitaisia tavoitteiden suhteen?
Lakien tulkinta kasvatustyön käytännöissä ja arjessa ei ole yksiselitteistä. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lastensuojelun lainsäädännön valmistelusta sekä yleisestä ohjauksesta, jonka alaisuudessa toimiva Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii tekemään ohjeistuksia ja tulkintoja käytännön tilanteiden ratkaisemiseksi. Lastenkodin johto ja työntekijät soveltavat näitä lain tulkintoja vielä toimiviksi käytännöiksi yksikkönsä puitteissa. Lapsen itsemääräämisoikeus, osallisuus ja oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ovat lapsen yksilöllisyyttä vahvistavia arvoja, joita 3. lastensuojelulaissa (2007) korostetaan. Liiallisesti korostuneina ne voivat kuitenkin aiheuttaa tarkoituksensa vastaisia ongelmia suhteessa lapsen suojeluun ja huolenpitoon. Lasten rajoittaminen on niin tiukasti säädeltyä lakien tulkinnoissa, että lasten suojeleminen ongelmallistuu. Lasten sijaishuoltolaitosten kyky toimia kriisiytyneiden lasten ja perheiden tukena, varsinkin jos kyseessä ovat käytöshäiriöiset, päihdeongelmaiset tai rajoihin sopeutumattomat lapset, on heikentynyt ja erityishuollon tarve alati kasvanut. Lastensuojelutarve on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana niin, että vuonna 2020 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli kaksinkertainen määrä lapsia verrattuna vuoteen 1991. Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2006. Tämä luo osaltaan painetta tarkastella lastensuojelun vaikuttavuutta ja pohtia siihen liittyvää problematiikkaa.
Lastensuojelun eri työntekijäryhmien näkemystä lainsäädännön valmistelun tueksi tulisi tutkimuksen keinoin lisätä ja erityisesti kentällä työskentelevien ääni tulisi saada kuuluviin kartoitettaessa lastensuojelun toimivuutta ja ongelmia. Samoin vaikuttavuuden systemaattista tutkimusta tulisi kehittää lastensuojelun tarpeisiin, sillä tällä hetkellä sellaista ei ole, vaan informaatiota vaikuttavuudesta löytyy ainoastaan hajanaisesti raporteista ja tutkimuksista.