”Sattumaako? Enpä usko!” : Mitä faniteoriat ovat, ja miksi niitä kannattaa tutkia

Abstract

Tutkielmassani vastaan videomuotoisia Pixar- ja Harry Potter -faniteorioita esimerkkeinä käyttäen kolmeen kysymykseen faniteorioista: mitä ne ovat, millaisia ne ovat ja mitä merkitystä niillä on. Näihin kysymyksiin vastaamalla sekä esittelen faniteoriat omaleimaisena tekstilajina ja ilmiönä, että nostetaan esiin niiden potentiaali akateemisen tutkimuksen kohteena. Apuna faniteorioiden tarkastelussa käytän useita teoriakenttiä sekä kulttuurintutkimuksen, fanitutkimuksen että kirjallisuudentutkimuksen alueelta.

Tutkielma alkaa sen vähiten kirjallisuustieteellisellä osalla, jossa pääasiallinen tarkoitus on esitellä faniteoriat. Faniteoriat ovat pääasiassa netissä leviäviä, keskustelu-, kirjoitus-, tai videomuotoisia fanien kehittämiä ajatusleikkejä, jotka koskevat olemassa olevia fiktiivisiä tekstejä. Niiden ytimessä on näihin olemassa oleviin teksteihin, pohjateksteihin liittyvä perusteltu spekulointi. Tarkastelen faniteorioita aluksi ilmiönä ja diskurssina, jossa on nähtävissä sekä modernin tietoyhteiskunnan vaikutus, että myös selvä sukulaisuus vanhempien fanitoiminnan muotojen kanssa. Peilaan niitä ennen kaikkea salaliittoteorioihin ja fanifiktioon.

Esittelyn jälkeen siirryn faniteorioiden retoriikkaan. Osoitan, miten faniteoriat käyttävät hyväkseen sekä fiktionaalista että faktuaalista retoriikkaa, tehden sisällöstään samalla sekä mahdollisimman viihdyttävän että vakuuttavan. Faniteoriat käyttävät faktuaalista retoriikkaa perustellakseen pohjateksteihinsä kohdistuvat spekulaationsa, sekä piilottaakseen oman fiktiivisyytensä, mutta ovat kaiken kaikkiaan vaihteleva sekoitus sekä fiktionaalista että faktuaalista retoriikkaa.

Retoriikasta jatkan kohti lukemisen ja tulkinnan teorioita. Nostan esiin useita eri näkemyksiä erityisesti siitä, millaisen tulkinnan on yleisesti katsottu olevan ns. oikeaa tulkintaa. Faniteorioiden avulla havainnollistan luentoja ja tulkintoja, joissa suureen osaan itsestään selvistä fiktion lukemisen konventioista suhtaudutaan vastakkaisella tavalla kuin on alun perin tarkoitettu. Eläytyvän lukutavan sijaan faniteorioiden tapa lukea pohjatekstejään on analyyttinen. Ne lukevat taiteellisia tuotoksia tarkoituksenaan etsiä informaatiota omien teorioidensa tueksi, keskittyvät epäoleellisilta vaikuttaviin yksityiskohtiin kiinnittämättä suurta huomiota teosten syvempiin merkityksiin, tai jopa lukevat uusia merkityksiä näiden löytämiensä yksityiskohtien pohjalta. Ne ovat kiinnostuneet tekijän intentiosta vain silloin, jos sen huomioiminen palvelee kehitteillä olevan teorian perustelua. Merja Polvisen (2012, 2017) ajatusta mukaillen esitän, että tiukan lukutapojen joko/tai -jaon sijaan tekstejä on mahdollista lukea sekä immersiivisesti että rationaalisesti, ja että juuri näin faniteoreetikot pohjatekstejään lukevat. Väitän, että syvä immersio pohjatekstien maailmaan on sekä syy faniteorioiden tekoon, että niistä nauttimiseen.

Lopuksi näkökulma liukuu immersiosta spekulatiiviseen maailmanrakennukseen, jossa tarkasteluni pohjaa erityisesti Hanna-Riikka Roineen (2016) jakoon maailmasta prosessina ja maailmasta konstruktiona. Osoitan, kuinka faniteoriat hyödyntävät fiktiivisen maailman konstruktiotasoa rakentaakseen uutta sisältöä sen prosessitasolle, mutta aiemmin mainittua faktuaalista retoriikkaa käyttäen piilottavat tekemänsä maailmanrakennuksen lukijoiltaan.

Tutkielman edetessä eri näkökulmat tukevat toisiaan ja tarjoavat useamman tavan tarkastella faniteorioita, ja näin muodostuu käsitys faniteorioista perustavanlaatuisesti kaksijakoisena tekstilajina, sekä mielenkiintoisena kohteena tuleville akateemisille tutkimuksille.