Edelläkävijöitä ja hitaita omaksujia: EU:n ilmastopolitiikan integraatio Suomen maakuntien energiapolitiikkoihin

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Euroopan unionin ilmastopolitiikan integroitumista kahden Suomen maakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan, energiapolitiikkoihin. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission vuonna 2016 julkaiseman Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -ilmastopaketin keskeisten painopisteiden ja tavoitteiden politiikkaintegraatiota alueellisen tason strategiadokumentteihin. Keskiössä on ilmastopolitiikkaintegraation käsite, millä viitataan ilmastoasioiden jatkuvasti kunnianhimoisempaan huomioimiseen muilla politiikkasektoreilla ja eri hallinnon tasoilla. Tutkielman tarkoituksena on muodostaa käsitys siitä, onnistutaanko alueellisella tasolla huomioimaan EU-tason ilmasto- ja energiatavoitteet kattavasti sekä mitkä taustatekijät vaikuttavat siihen, että integraatio on tapahtunut kyseisellä tavalla maakunnan kontekstissa. Työn tutkimusintressi juontuu EU:n kunnianhimoisista tavoitteista toimia kansainvälisenä ilmastojohtajana, ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimien toimien kiireellisyydestä sekä näiden kansainvälisen tason tavoitteiden yhteensovittamisesta alemmalle poliittiselle tasolle.

Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii historiallisen institutionalismin teoria, joka korostaa instituutioiden ja politiikkapolkujen historiallista luonnetta sekä niiden taipumusta polkuriippuvaisuuteen, jossa aiemmat päätökset määrittävät myös tulevaisuuden toimia. Teoria keskittyy tyypillisesti jatkuvuuden selittämiseen, mutta kykenee selittämään myös muutosta kriittisten haarautumiskohtien ja polkujen luomisen käsitteillä. Teorian avulla pystytään selittämään maakuntien ilmasto- ja energiapolitiikan kehitystä havaitsemalla polkuriippuvuuksia sekä muutoksia politiikan suunnassa ja siten pyrkimyksiä uusien politiikkapolkujen luomiseen. Tutkielman aineistona hyödynnetään maakuntien uusimpia maakuntaohjelmia vuosille 2022–2025 sekä niiden viimeisimpiä ilmasto- ja energiapolitiikkaa käsitteleviä strategiadokumentteja. Aineistoa tarkastellaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen.

Ilmastopolitiikkaintegraation tasossa havaittiin eroavaisuuksia maakuntien välillä. Aineiston perusteella Uusimaa näyttäytyy ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen edelläkävijänä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ilmastokysymysten integroituminen energiapolitiikkaan vaikuttaisi olevan hitaampaa. Molemmissa maakunnissa energiajärjestelmän uudistamiseen vaikuttaa erilaiset institutionaaliset, teknis-taloudelliset ja poliittiset polkuriippuvuudet sekä tiettyjen politiikkojen lukkiutuminen. Siitä huolimatta ilmastokysymykset ovat saaneet aiempaa suuremman jalansijan energiasektorilla ja maakuntien strategisessa suunnittelussa, ja integraation tasossa on havaittavissa edistystä. Uudenmaan ilmasto- ja energiapolitiikassa näyttäisi olleen kriittinen haarautumiskohta 2020-luvun taitteessa, jolloin asenteet ovat muuttuneet kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa suosivaan suuntaan.

Aineiston ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella integraation tasoon vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin etenkin alueen taloudelliset ja tiedolliset resurssit sekä sosiaalinen pääoma. Myös alueelliset erityispiirteet ympäristöllisten ja sosioekonomisten ominaisuuksien sekä talouden rakenteen suhteen selittävät energiajärjestelmän luonnetta ja nykyisen energiapolitiikan suuntaa. Tutkielman keskeinen havainto on, että ilmastopolitiikan integroitumisessa alueellisen tason politiikkoihin on eroavaisuuksia eri alueiden välillä ja alueen resursseilla sekä institutionaalisella ympäristöllä on vaikutusta kehityksen suuntaan.