Työllistettävyyden rakentuminen asiantuntijoiden työhaastatteluissa
Anttila, Miia (2022)
Anttila, Miia
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-08-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206215766
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206215766
Tiivistelmä
Työelämä muovautuu aina oman aikansa kulttuurisessa kontekstissa ja on siten jatkuvasti muuttuvaa ja kehittyvää. 2000-luvun aikana suomalaisen työelämän muutosta ovat siivittäneet monet yhteiskunnalliset tekijät kuten globalisaatio, digitalisaatio sekä työmarkkinoiden rakennemuutokset. Nykypäivän työmarkkinoilla työpaikan vaihtaminen on yhä tavallisempaa, ja työstä on tullut yksilölle keino kehittyä ja päästä jatkuvasti eteenpäin urallaan. Työpaikan saamiseksi työntekijän tulee vastata työpaikan odotuksiin ja todistaa työnhakuprosessissa olevansa kyseiseen työhön paras mahdollinen valinta, minkä vuoksi työllistettävyyden merkitys yksilölle kasvaa. Työllistettävyys terminä viittaa yksilön taitoon saada ja säilyttää haluamansa työpaikka persoonansa, toimintatapojensa ja kykyjensä avulla.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten työtä hakevat asiantuntijat merkityksellistävät työllistettävyyttään työhaastatteluissa. Kiinnostuksen kohteena ovat ne kuvaukset, joiden kautta yksilöt tuottavat merkityksiä omaan työllistettävyyteensä liittyen. Aihe on erityisen tärkeä työelämän tutkimuksen kannalta, sillä työnhakijan itse tekemät kuvaukset omasta työllistettävyydestään kuvastavat myös kulttuurissamme vallitsevia työhön liittyviä arvoja ja asenteita. Työhaastattelussa pyritään lähtökohtaisesti luomaan itsestä myönteinen kuva ja vastaamaan työnantajan odotuksiin, joten työllistettävyyden kuvaukset heijastavat yksilön käsitystä siitä, millaisena hän näkee hyvän työntekijän. Tutkielman aineisto koostuu korkeakoulutettujen asiantuntijoiden työhaastatteluista, joissa työnhakijat kuvailevat itseään ihmisinä ja työntekijöinä. Aineiston analyysimenetelmä on sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen nojaava diskurssianalyysi, joka tarkastelee kielenkäyttöä sosiaalisuutta todellisuutta rakentavana ja merkityksellistävänä resurssina. Diskursiivinen lähestymistapa on siten omiaan tutkimaan haastateltavien puheessaan tuottamia työllistettävyyden kuvauksia, jotka kiteytyvät nykypäivän kulttuurisiin merkityksiin.
Tutkielman tulokset jakautuvat kahteen tulkintarepertuaariin: henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaariin sekä ulkoisten työllistettävyyttä haastavien merkitysten repertuaariin. Henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaarissa työnhakijoiden tuottamat työllistettävyyden merkitykset kiteytyvät positiivisiin oman persoonan ja toimintatapojen kuvauksiin, ja työllistettävyyttä rakennetaan kuvaamalla, millaisia yksilöt ovat ihmisinä ja työntekijöinä ja mitä he osaavat. Tässä repertuaarissa on neljä vallitsevaa puhetapaa, jotka ovat itsenäisen työntekijän puhetapa, tunnollisen työntekijän puhetapa, inhimillisen työntekijän puhetapa sekä sopeutuvan työntekijän puhetapa. Näiden puhetapojen kautta haastateltavat tuottavat henkilökohtaisia työllistettävyyden merkityksiään ja kuvailevat hyvää työntekijyyttä suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin ja organisaatioon. Ulkoisten työllistettävyyttä haastavien merkitysten repertuaari puolestaan näyttäytyy kilpailevana repertuaarina henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaarille, sillä työllistettävyyden merkityksiä tuotetaan negaation kautta kuvailemalla sellaisia tilannetekijöitä, jotka näyttäytyvät haastavina suhteessa työn saamiseen, työn mielekkyyteen tai omaan käyttäytymisen ideaaliin.
Kaiken kaikkiaan tutkielman tulokset tukevat ja syventävät aiempaa tutkimusta työllistettävyydestä, työn vaatimuksista ja ihannetyöntekijästä ja korostavat pehmeiden, työstä toiseen siirrettävien taitojen merkitystä tietoyhteiskunnassa kovien ammatillista osaamista painottavien taitojen sijaan. Koventuneen kilpailun ja kasvaneiden vaatimusten myötä on yhä tärkeämpää kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, jotka rakentavat nykypäivän työkulttuuria ja työntekijäideaaleja, sillä työllistettävyyden merkitykset kuvastavat aikamme yhteiskunnallisia odotuksia siitä, millainen on hyvä työntekijä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten työtä hakevat asiantuntijat merkityksellistävät työllistettävyyttään työhaastatteluissa. Kiinnostuksen kohteena ovat ne kuvaukset, joiden kautta yksilöt tuottavat merkityksiä omaan työllistettävyyteensä liittyen. Aihe on erityisen tärkeä työelämän tutkimuksen kannalta, sillä työnhakijan itse tekemät kuvaukset omasta työllistettävyydestään kuvastavat myös kulttuurissamme vallitsevia työhön liittyviä arvoja ja asenteita. Työhaastattelussa pyritään lähtökohtaisesti luomaan itsestä myönteinen kuva ja vastaamaan työnantajan odotuksiin, joten työllistettävyyden kuvaukset heijastavat yksilön käsitystä siitä, millaisena hän näkee hyvän työntekijän. Tutkielman aineisto koostuu korkeakoulutettujen asiantuntijoiden työhaastatteluista, joissa työnhakijat kuvailevat itseään ihmisinä ja työntekijöinä. Aineiston analyysimenetelmä on sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen nojaava diskurssianalyysi, joka tarkastelee kielenkäyttöä sosiaalisuutta todellisuutta rakentavana ja merkityksellistävänä resurssina. Diskursiivinen lähestymistapa on siten omiaan tutkimaan haastateltavien puheessaan tuottamia työllistettävyyden kuvauksia, jotka kiteytyvät nykypäivän kulttuurisiin merkityksiin.
Tutkielman tulokset jakautuvat kahteen tulkintarepertuaariin: henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaariin sekä ulkoisten työllistettävyyttä haastavien merkitysten repertuaariin. Henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaarissa työnhakijoiden tuottamat työllistettävyyden merkitykset kiteytyvät positiivisiin oman persoonan ja toimintatapojen kuvauksiin, ja työllistettävyyttä rakennetaan kuvaamalla, millaisia yksilöt ovat ihmisinä ja työntekijöinä ja mitä he osaavat. Tässä repertuaarissa on neljä vallitsevaa puhetapaa, jotka ovat itsenäisen työntekijän puhetapa, tunnollisen työntekijän puhetapa, inhimillisen työntekijän puhetapa sekä sopeutuvan työntekijän puhetapa. Näiden puhetapojen kautta haastateltavat tuottavat henkilökohtaisia työllistettävyyden merkityksiään ja kuvailevat hyvää työntekijyyttä suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin ja organisaatioon. Ulkoisten työllistettävyyttä haastavien merkitysten repertuaari puolestaan näyttäytyy kilpailevana repertuaarina henkilökohtaisten työllistettävyyden merkitysten repertuaarille, sillä työllistettävyyden merkityksiä tuotetaan negaation kautta kuvailemalla sellaisia tilannetekijöitä, jotka näyttäytyvät haastavina suhteessa työn saamiseen, työn mielekkyyteen tai omaan käyttäytymisen ideaaliin.
Kaiken kaikkiaan tutkielman tulokset tukevat ja syventävät aiempaa tutkimusta työllistettävyydestä, työn vaatimuksista ja ihannetyöntekijästä ja korostavat pehmeiden, työstä toiseen siirrettävien taitojen merkitystä tietoyhteiskunnassa kovien ammatillista osaamista painottavien taitojen sijaan. Koventuneen kilpailun ja kasvaneiden vaatimusten myötä on yhä tärkeämpää kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, jotka rakentavat nykypäivän työkulttuuria ja työntekijäideaaleja, sillä työllistettävyyden merkitykset kuvastavat aikamme yhteiskunnallisia odotuksia siitä, millainen on hyvä työntekijä.