Kokemuksia pienten lasten lähiympäristölle suunnatusta ohjauksellisesta etäpuheterapiasta : Laadullinen monitapaustutkimus
Torppa, Saara (2022)
Torppa, Saara
2022
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206205735
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206205735
Tiivistelmä
Varhainen lähiympäristölle suunnattu tuki on tämänhetkisen tutkimustiedon valossa tärkeää lasten kielellisen kehityksen tukemisessa, minkä vuoksi puheterapeuttisella kentällä on tarve uusien ohjauksellisten tukimuotojen kehittämiselle ja tutkimiselle. Tarvitaan lasten lähiympäristöille suunnattuja puheterapiainterventioita, joita voidaan toteuttaa asiakaslähtöisesti, kustannustehokkaasti ja puheterapian alueelliset resurssierot huomioiden.
Tässä laadullisessa monitapaustutkimuksessa selvitettiin vanhempien ja puheterapeuttien kokemuksia uudenlaiselle ohjaukselliselle etäpuheterapiajaksolle osallistumisesta. Vanhempien kokemuksia jaksolle osallistumisesta sekä jakson soveltuvuudesta perheen yksilölliseen tuen tarpeeseen lapsen puheen ja kielen kehityksen tukemisessa selvitettiin puolistrukturoiduilla kyselylomakkeilla. Puheterapeuttien kokemuksia selvitettiin ryhmähaastattelussa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia laaja-alaisiin tutkimuskysymyksiin: 1) ”Millaisena vanhemmat kokivat ohjauksellisen etäpuheterapiajakson?” ja 2) ”Millaisena puheterapeutit kokivat ohjauksellisen etäpuheterapiajakson?”. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset tarjosivat tietoa siitä, mikä ohjauksellisella etäpuheterapiajaksolla oli vanhempien ja puheterapeuttien kokemusten mukaan onnistunutta ja mitä asioita tulisi jatkossa kehittää. Tulosten perusteella vanhemmat ja puheterapeutit pitivät ohjauksellista etäpuheterapiajaksoa, jossa yhdistettiin reaaliaikaisia ja ajasta riippumattomia etäkuntoutuksen menetelmiä, soveltuvana tapana tarjota varhaista tukea lasten lähiympäristölle. Jakson onnistumisen kannalta keskeisenä tekijänä vaikuttaisi olevan ajoitus sekä vanhemman sitoutuminen itsenäiseen työskentelyyn. Ajoitus nousi keskeiseksi kehittämistarpeeksi tässä tutkimuksessa tarkastellulla jaksolla. Varhaiseksi tukitoimeksi tarkoitettu ohjauksellinen etäpuheterapiajakso tulisi saada lapsen lähiympäristön käyttöön viipymättä, kun huoli lapsen kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta herää. Puheterapeuttien kokemusten mukaan myös vanhempien itsenäisen työskentelyn tukeminen on tärkeää, ja siihen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota ohjauksellisella etäpuheterapiajaksolla.
Tämä tutkielma toi esiin, että puheterapeuttien ja vanhempien kokemusten selvittäminen ja siitä saadun palautteen huomioiminen on tärkeää, kun kehitetään lasten lähiympäristölle suunnattuja varhaisia tukimuotoja. Perheiden yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioiminen osoittautui tärkeäksi ohjauksellisella jaksolla, mikä tuo esiin sen, että ajasta riippumattomien kuntoutusmenetelmien rinnalle kaivataan reaaliaikaisia menetelmiä, joiden avulla puheterapeutit ja perheet voivat yksilöllisesti olla yhteydessä toisiinsa.
Tässä laadullisessa monitapaustutkimuksessa selvitettiin vanhempien ja puheterapeuttien kokemuksia uudenlaiselle ohjaukselliselle etäpuheterapiajaksolle osallistumisesta. Vanhempien kokemuksia jaksolle osallistumisesta sekä jakson soveltuvuudesta perheen yksilölliseen tuen tarpeeseen lapsen puheen ja kielen kehityksen tukemisessa selvitettiin puolistrukturoiduilla kyselylomakkeilla. Puheterapeuttien kokemuksia selvitettiin ryhmähaastattelussa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia laaja-alaisiin tutkimuskysymyksiin: 1) ”Millaisena vanhemmat kokivat ohjauksellisen etäpuheterapiajakson?” ja 2) ”Millaisena puheterapeutit kokivat ohjauksellisen etäpuheterapiajakson?”. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset tarjosivat tietoa siitä, mikä ohjauksellisella etäpuheterapiajaksolla oli vanhempien ja puheterapeuttien kokemusten mukaan onnistunutta ja mitä asioita tulisi jatkossa kehittää. Tulosten perusteella vanhemmat ja puheterapeutit pitivät ohjauksellista etäpuheterapiajaksoa, jossa yhdistettiin reaaliaikaisia ja ajasta riippumattomia etäkuntoutuksen menetelmiä, soveltuvana tapana tarjota varhaista tukea lasten lähiympäristölle. Jakson onnistumisen kannalta keskeisenä tekijänä vaikuttaisi olevan ajoitus sekä vanhemman sitoutuminen itsenäiseen työskentelyyn. Ajoitus nousi keskeiseksi kehittämistarpeeksi tässä tutkimuksessa tarkastellulla jaksolla. Varhaiseksi tukitoimeksi tarkoitettu ohjauksellinen etäpuheterapiajakso tulisi saada lapsen lähiympäristön käyttöön viipymättä, kun huoli lapsen kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta herää. Puheterapeuttien kokemusten mukaan myös vanhempien itsenäisen työskentelyn tukeminen on tärkeää, ja siihen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota ohjauksellisella etäpuheterapiajaksolla.
Tämä tutkielma toi esiin, että puheterapeuttien ja vanhempien kokemusten selvittäminen ja siitä saadun palautteen huomioiminen on tärkeää, kun kehitetään lasten lähiympäristölle suunnattuja varhaisia tukimuotoja. Perheiden yksilöllisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioiminen osoittautui tärkeäksi ohjauksellisella jaksolla, mikä tuo esiin sen, että ajasta riippumattomien kuntoutusmenetelmien rinnalle kaivataan reaaliaikaisia menetelmiä, joiden avulla puheterapeutit ja perheet voivat yksilöllisesti olla yhteydessä toisiinsa.