Etätyössä tylsistyminen ja etätyöväsymys: Erotteluvaliditeetti, ajallinen kehitys ja ennustajat

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työssä alikuormittumisen muotoja, etätyössä tylsistymistä ja etätyöväsymystä koronapandemian ja siitä johtuvan pakotetun etätyön aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin näiden ilmiöiden erotteluvaliditeettia ja ajallista kehitystä seuranta-aineistossa. Lisäksi tutkittiin, selittävätkö yhteenkuuluvuus työyhteisöön ja työn tuunaus eli oma-aloitteinen työn kehittäminen etätyössä tylsistymistä ja etätyöväsymystä.

Tutkimuksessa käytettiin pitkittäisaineistoa, joka kerättiin osana Tampereen korkeakouluyhteisön korona-aikaan ajoittuvaa hyvinvointitutkimusta. Neljän kuukauden seuranta-aineisto kerättiin lokakuun 2020 ja helmikuun 2021 välillä ja se koostuu Tampereen korkeakoulutyöntekijöistä (n = 521). Aineiston vastaajista 71 % oli naisia ja vastaajien keski-ikä oli 45 vuotta. Vastaajista suurin osa (65 %) ei ollut tehnyt etätöitä lainkaan tai vähemmän kuin yhden kokonaisen päivän viikossa ennen koronapandemian alkamista.

Aineiston analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysiä, testi–uusintatesti-korrelaatiota, toistomittausten varianssianalyysiä ja hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että etätyössä tylsistyminen ja etätyöväsymys olivat sisällöllisestä samankaltaisuudestaan huolimatta toisistaan erillisiä ilmiöitä. Erillisen faktorirakenteen lisäksi niiden ajalliset kehitykset eriytyivät. Etätyössä tylsistyminen väheni, kun taas etätyöväsymys lisääntyi seuranta-aikana. Oletusten mukaisesti yhteenkuuluvuus ja työn tuunaus olivat molemmat kielteisesti yhteydessä samassa aikapisteessä arvioituun etätyössä tylsistymiseen ja etätyöväsymykseen, eli mitä enemmän niitä koettiin, sitä vähemmän työssä alikuormittumista koettiin. Lisäksi yhteenkuuluvuus selitti vähäisempää etätyössä tylsistymistä seuranta-aikana, eli toisin sanoen aiemman mittauskerran yhteenkuuluvuuden kokemukset olivat yhteydessä vielä myöhempään kokemukseen etätyössä tylsistymisestä.

Tutkimus tuotti uutta tietoa etätyössä tylsistymisestä ja etätyöväsymyksestä, niitä selittävistä tekijöistä sekä yhteenkuuluvuuden ja työn tuunauksen yhteyksistä näihin työhyvinvoinnin ilmiöihin myös pidemmällä aikavälillä. Toistaiseksi lähes huomiotta jäänyttä työssä alikuormittumisen näkökulmaa ja sen haitallisilta vaikutuksilta suojaavia tekijöitä tulisi jatkossa tutkia lisää, etenkin etätyöväsymyksen osalta. Tämän tutkimuksen valossa työntekijöiden voimavaratekijöiden vahvistamisella voi olla tärkeä rooli työhyvinvoinnin tukemisessa etätyössä. Ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden kokemusten mahdollistaminen työyhteisöissä sekä mahdollisuudet kehittää ja optimoida omaa työskentelyä ovat asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota myös koronapandemian jälkeen siirryttäessä enenevissä määrin monipaikkaiseen työhön.