Moraalisen viestin välittyminen allegorian, kerronnan ja eläinhahmon toiminnan kautta: Ernest Thompson Setonin eläinnovellit “The Slum Cat”, “Badlands Billy – The Wolf that Won” ja “The Winnipeg Wolf”

Abstract

Tutkielma käsittelee moraalisen viestin välittymistä eläinhahmojen toimijuuden tai allegorian kautta Ernest Thompson Setonin teoksesta Animal Heroes valikoiduissa novelleissa ”The Slum Cat”, ”Badlands Billy – The Wolf that Won” ja ”The Winnipeg Wolf”. Tutkimuksen tarkoitus on analyysin avulla selvittää, välittyykö eläintarinoille ominainen moraalinen opettavaisuus teoksen novelleissa eläinhahmojen itsensä kautta vai viestitäänkö opetus kerronnan keinoin tai ihmishahmojen toiminnan kautta. Tutkimuksen lähtökohtana ja metodina novellien moraaliopetuksen tarkastelussa hyödynnän Naama Harelin (2009) artikkelissaan ”The Animal Voice Behind the Animal Fable” esittämää faabeliluentaa. Harelin esittämillä luentatavoilla on mahdollista erottaa eläintarinasta kirjaimellinen tarinataso ja opettavaisuutta ilmentävä allegorinen taso. Tasojen painotusta vertailemalla voidaan tarkastella inhimillisyyden ilmenemistä ja tätä kautta ihmishahmojen suhdetta moraaliviestintään. Lukumetodia hyödyntämällä tutkielmassa pyritään osoittamaan kohdenovellien tavat viestiä lukijalle moraalista opettavaisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan eläinhahmojen moraalista toimijuutta faabelin eli eläinsadun lajityypin konventioiden avulla, antropomorfismin eli ihmisenkaltaisuuden käsitteen kautta sekä lyhyesti novellien kerronnan pyrkimyksiä retorisen kertomuksentutkimuksen valossa. Analyysin perusteella voidaan osoittaa novellien eläinhahmojen esiintyvän aktiivisina toimijoina ainoastaan kirjaimellisella tasolla. Vasta kirjaimellisen tason rinnalla luettu allegorinen taso asettaa novellien eläinten luonnollisen toiminnan ihmisen näkökulmasta moraaliseen kehykseen. Eläinten ajattelun ja toiminnan eettisyyden arviointi edellyttää teoksessa joko kertojan ääntä tai ihmishahmon osallisuutta. Teoksen ihmishahmot ovat yksittäisiä toimijoita, joilla kullakin on oma tahto ja omat käsityksensä oikeasta ja väärästä. Hahmoja hyödynnetään näkökulmien esiin tuomisessa ja novellin varsinaisen viestin tarkentamisessa esimerkiksi esittämällä ihmishahmon kautta teoksen viestimälle moraalikäsitykselle vastakkainen, kontrastia tuova vastakkainen moraalikäsitys. Teoksen moraaliopetus tehdään allegorisen tason ja kertojan kannanottojen kautta. Novellien eläimet ovat epäinhimillistettyjä ja omalle lajilleen tyypillisesti toimivia yksilöitä, joiden käytös määrittyy kerronnan kautta oikeaksi tai vääräksi. Teos suhtautuu eläinhahmoihin faabelille tyypillisellä tavalla välineellisesti, hyödyntäen hahmojen tarinan kaarta opetuksellisuudessaan.