Traumakokemusten ja sosiaalisen tuen yhteydet pakolaisten traumanjälkeiseen kasvuun
Repo, Jenna (2022)
Repo, Jenna
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206085569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206085569
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kohdattujen traumakokemusten ja sosiaalisen tuen yhteyksiä pakolaisten traumanjälkeiseen kasvuun. Sosiaalista tukea lähestyttiin tutkimuksessa kognitiivisen ja emotionaalisen tuen kautta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, muuntavatko kognitiivinen ja emotionaalinen tuki traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välistä yhteyttä. Tietoa traumakokemusten ja sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisen kasvun kannalta on vielä suhteellisen vähän, ja lisäksi aiempien pakolaisilla tehtyjen tutkimusten tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. On tärkeää selvittää, miten traumakokemukset ja sosiaalinen tuki ovat yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun nimenomaan pakolaisilla, sillä muilla ihmisryhmillä tehtyjen tutkimusten tuloksia ei välttämättä voida hyödyntää suoraan pakolaisten kohdalla.
Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2016, 2017 ja 2019 kerättyä poikkileikkausaineistoa, joka koostui Turkkiin paenneista syyrialais- ja irakilaispakolaisista. Aineisto on kerätty osana laajempaa Uppsalan yliopiston rauhan ja konfliktin tutkimuksen laitoksen toteuttamaa tutkimusprojektia, jossa kartoitetaan pakolaisten elinolosuhteita ja sosiaalisia suhteita. Tämän tutkimuksen lopullinen aineisto koostui yhteensä 2832 osallistujasta. Osallistujilta kerättiin taustatietojen lisäksi tietoa kohdatuista traumakokemuksista, saadun kognitiivisen ja emotionaalisen tuen määrästä sekä koetusta traumanjälkeisestä kasvusta. Kaikkien tutkimuskysymysten kohdalla käytettiin regressioanalyysia.
Tulokset osoittivat, että kohdattujen traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välillä esiintyi hypoteesin mukaisesti käyräviivainen, käännetyn U:n muotoinen yhteys. Kun molemmat sosiaalisen tuen muodot huomioitiin samanaikaisesti ja myös taustatekijät olivat mukana mallissa, kognitiivinen tuki oli hypoteesin mukaisesti positiivisesti yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun, mutta emotionaalinen tuki oli sen sijaan hypoteesin vastaisesti negatiivisesti yhteydessä kasvuun. Kognitiivisen ja emotionaalisen tuen havaittiin muuntavan traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välisen yhteyden muotoa niin, että keskimääräistä suuremmalla tuen määrällä yhteys oli käännetyn U:n muotoinen, ja keskimääräistä vähäisemmällä tuella U:n muotoinen. Asetettu hypoteesi siitä, että traumakokemusten määrä olisi vahvemmin positiivisessa yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun osallistujilla, joilla on enemmän tukea, toteutui vain osittain, sillä yhteydet olivat tämän oletuksen mukaisia vain tiettyyn pisteeseen asti.
Tämä tutkimus toi osaltaan selvyyttä aiemmissa pakolaisilla tehdyissä tutkimuksissa esiin nousseisiin ristiriitaisiin tuloksiin. Tutkimus tarjosi myös uutta tärkeää tietoa sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa. Koska tutkimus traumakokemusten ja sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa on yhä puutteellista, on tutkimusta tarpeen tehdä yhä lisää. Jatkossa voitaisiin selvittää tarkemmin esimerkiksi sitä, voiko traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välinen käyräviivainen yhteys olla käännetyn U:n lisäksi myös U:n muotoinen, ja onko sosiaalisen tuen eri muodoilla todella toisistaan poikkeavia yhteyksiä traumanjälkeiseen kasvuun. Tietoa pakolaisten traumanjälkeisestä kasvusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä tarvittaisiin yhä lisää, jotta tätä ilmiötä ymmärrettäisiin paremmin myös pakolaisten kohdalla, ja pystyttäisiin paremmin tukemaan traumanjälkeisen kasvun kehittymistä esimerkiksi pakolaisten parissa tehtävässä asiakastyössä.
Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2016, 2017 ja 2019 kerättyä poikkileikkausaineistoa, joka koostui Turkkiin paenneista syyrialais- ja irakilaispakolaisista. Aineisto on kerätty osana laajempaa Uppsalan yliopiston rauhan ja konfliktin tutkimuksen laitoksen toteuttamaa tutkimusprojektia, jossa kartoitetaan pakolaisten elinolosuhteita ja sosiaalisia suhteita. Tämän tutkimuksen lopullinen aineisto koostui yhteensä 2832 osallistujasta. Osallistujilta kerättiin taustatietojen lisäksi tietoa kohdatuista traumakokemuksista, saadun kognitiivisen ja emotionaalisen tuen määrästä sekä koetusta traumanjälkeisestä kasvusta. Kaikkien tutkimuskysymysten kohdalla käytettiin regressioanalyysia.
Tulokset osoittivat, että kohdattujen traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välillä esiintyi hypoteesin mukaisesti käyräviivainen, käännetyn U:n muotoinen yhteys. Kun molemmat sosiaalisen tuen muodot huomioitiin samanaikaisesti ja myös taustatekijät olivat mukana mallissa, kognitiivinen tuki oli hypoteesin mukaisesti positiivisesti yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun, mutta emotionaalinen tuki oli sen sijaan hypoteesin vastaisesti negatiivisesti yhteydessä kasvuun. Kognitiivisen ja emotionaalisen tuen havaittiin muuntavan traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välisen yhteyden muotoa niin, että keskimääräistä suuremmalla tuen määrällä yhteys oli käännetyn U:n muotoinen, ja keskimääräistä vähäisemmällä tuella U:n muotoinen. Asetettu hypoteesi siitä, että traumakokemusten määrä olisi vahvemmin positiivisessa yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun osallistujilla, joilla on enemmän tukea, toteutui vain osittain, sillä yhteydet olivat tämän oletuksen mukaisia vain tiettyyn pisteeseen asti.
Tämä tutkimus toi osaltaan selvyyttä aiemmissa pakolaisilla tehdyissä tutkimuksissa esiin nousseisiin ristiriitaisiin tuloksiin. Tutkimus tarjosi myös uutta tärkeää tietoa sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa. Koska tutkimus traumakokemusten ja sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa on yhä puutteellista, on tutkimusta tarpeen tehdä yhä lisää. Jatkossa voitaisiin selvittää tarkemmin esimerkiksi sitä, voiko traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välinen käyräviivainen yhteys olla käännetyn U:n lisäksi myös U:n muotoinen, ja onko sosiaalisen tuen eri muodoilla todella toisistaan poikkeavia yhteyksiä traumanjälkeiseen kasvuun. Tietoa pakolaisten traumanjälkeisestä kasvusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä tarvittaisiin yhä lisää, jotta tätä ilmiötä ymmärrettäisiin paremmin myös pakolaisten kohdalla, ja pystyttäisiin paremmin tukemaan traumanjälkeisen kasvun kehittymistä esimerkiksi pakolaisten parissa tehtävässä asiakastyössä.