Intertekstuaalisuus Hilma af Klintin De tio största -maalaussarjassa
Kalaja, Helmi (2022)
Kalaja, Helmi
2022
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206065509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206065509
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen ruotsalaisen kuvataiteilijan Hilma af Klintin (1862–1944) De tio största -maalaussarjan (1907) intertekstuaalisia yhteyksiä. Hilma af Klint ja hänen laaja tuotantonsa ovat olleet yhä kasvavassa määrin suosittuja tutkimuksen kohteita 2010- ja 2020-luvuilla, pitkälti taide- ja kulttuurihistorian kentillä. De tio största -sarjan teoksia ei olla aikaisemmin tutkittu intertekstuaalisuuden viitekehyksessä eikä kirjallisuustieteen näkökulmia hyödynnetty näiden teosten, ja harvemmin muidenkaan kuvataiteen teosten, tulkinnassa. Intertekstuaalisuus korostaa teosten itsenäisen tarkastelun sijaan sen sisältämien yhteyksien tarkastelua ja koska De tio största -sarjan teosten kiehtova visuaalisuus ja niiden kytkeytyminen esoteerisuuteen ohjaa tarkastelemaan teoksia ympäröiviä yhteyksiä, on intertekstuaalisuus sopiva viitekehys tutkimukselle.
Analysoin tutkielmassani millaisia erilaisia intertekstuaalisia yhteyksiä kohdeaineistostani nousee esiin tarkastellessani teoksia suhteessa valitsemiini teorioihin sekä millaisiin jäsennyksiin ja tulkintoihin nämä yhteydet ohjaavat. Lisäksi tutkin miksi ja miten intertekstuaalisuuden viitekehys ohjaa tarkastelemaan teoksia ympäröiviä konteksteja. Käsittelen teosten merkityksenmuodostumiseen olennaisesti liittyviä konteksteja, kuten esoteerisuutta sekä taiteilijan elämäkertatietoja, ja teen teostulkinnan niiden avulla.
Lähestyn kohdeaineistoani kahden intertekstuaalisuuteen liittyvän teorian, Wendy Steinerin (1985) esittelemien maalaustaiteen intertekstuaalisten ulottuvuuksien sekä Gérard Genetten (1997a/1987) kirjallisuustieteellisen paratekstiteorian kautta. Wendy Steinerin käsittelemät maalaustaiteen intertekstuaalisuuden syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset ulottuvuudet tarjoavat eri näkökulmia intertekstuaalisiin yhteyksiin, osan tarkastellessa maalaustaiteen teosten konkreettisia, fyysisiä yhteyksiä toisten keskittyessä temaattisten ja tyylipiirteiden muodostamiin taidehistoriallisiin jatkumoihin. Näiden eri ulottuvuuksien käsittely ajaa tarkastelemaan sekä kohdeaineiston ulkopuolisia intertekstuaalisia yhteyksiä, että teosten sisäisiä suhteita. Gérard Genetten paratekstuaalisuuden laajalta kentältä valitsin tarkastelun kohteeksi otsikot, eli tässä tapauksessa teosnimet. Genetten jäsennykset auttavat hahmottamaan teosnimien toimintaa intertekstuaalisina mekanismeina ja käsittämään ne olennaisiksi osiksi teoksia ja niiden tulkintaa.
De tio största -maalaussarjan teoksilla voidaan havaita olevan useita erilaisia intertekstuaalisia yhteyksiä. Sarjan yksittäiset teokset ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, mutta myös muihin kuvataiteen teoksiin taidehistoriallisesti etenkin niiden teosnimien sekä tyylipiirteiden kautta. Erilaiset De tio största -sarjan teosten sisäiset, sekä niiden ulkopuoliset yhteydet vahvistavat käsitystä teosten sarjallisuudesta olennaisena osana yksittäisten teosten sekä teosten muodostaman kokonaisuuden tulkintaa. Teorialähteiden kautta havainnoidut intertekstuaaliset yhteydet auttavat tunnistamaan teossarjaan liittyviä tulkinnallisesti merkityksellisiä huomioita, kuten sarjan teosten nimien eri variaatioiden vaikutusta sekä paikan ja ryhmittelyn vaikutusta asettaessa teoksia esille fyysiseen tilaan. Kuitenkin vasta laajempi teostulkinta, jossa kohdeaineisto on vuorovaikutuksessa sen kontekstien kanssa, johtaa teosten sisältämien merkitysten tarkempaan avautumiseen. De tio största -sarjan teosten symboliikan tarkastelu muun muassa esoteerisuuden viitekehyksessä tuottaa yksityiskohtaisia tulkintoja teoksista.
Analysoin tutkielmassani millaisia erilaisia intertekstuaalisia yhteyksiä kohdeaineistostani nousee esiin tarkastellessani teoksia suhteessa valitsemiini teorioihin sekä millaisiin jäsennyksiin ja tulkintoihin nämä yhteydet ohjaavat. Lisäksi tutkin miksi ja miten intertekstuaalisuuden viitekehys ohjaa tarkastelemaan teoksia ympäröiviä konteksteja. Käsittelen teosten merkityksenmuodostumiseen olennaisesti liittyviä konteksteja, kuten esoteerisuutta sekä taiteilijan elämäkertatietoja, ja teen teostulkinnan niiden avulla.
Lähestyn kohdeaineistoani kahden intertekstuaalisuuteen liittyvän teorian, Wendy Steinerin (1985) esittelemien maalaustaiteen intertekstuaalisten ulottuvuuksien sekä Gérard Genetten (1997a/1987) kirjallisuustieteellisen paratekstiteorian kautta. Wendy Steinerin käsittelemät maalaustaiteen intertekstuaalisuuden syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset ulottuvuudet tarjoavat eri näkökulmia intertekstuaalisiin yhteyksiin, osan tarkastellessa maalaustaiteen teosten konkreettisia, fyysisiä yhteyksiä toisten keskittyessä temaattisten ja tyylipiirteiden muodostamiin taidehistoriallisiin jatkumoihin. Näiden eri ulottuvuuksien käsittely ajaa tarkastelemaan sekä kohdeaineiston ulkopuolisia intertekstuaalisia yhteyksiä, että teosten sisäisiä suhteita. Gérard Genetten paratekstuaalisuuden laajalta kentältä valitsin tarkastelun kohteeksi otsikot, eli tässä tapauksessa teosnimet. Genetten jäsennykset auttavat hahmottamaan teosnimien toimintaa intertekstuaalisina mekanismeina ja käsittämään ne olennaisiksi osiksi teoksia ja niiden tulkintaa.
De tio största -maalaussarjan teoksilla voidaan havaita olevan useita erilaisia intertekstuaalisia yhteyksiä. Sarjan yksittäiset teokset ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, mutta myös muihin kuvataiteen teoksiin taidehistoriallisesti etenkin niiden teosnimien sekä tyylipiirteiden kautta. Erilaiset De tio största -sarjan teosten sisäiset, sekä niiden ulkopuoliset yhteydet vahvistavat käsitystä teosten sarjallisuudesta olennaisena osana yksittäisten teosten sekä teosten muodostaman kokonaisuuden tulkintaa. Teorialähteiden kautta havainnoidut intertekstuaaliset yhteydet auttavat tunnistamaan teossarjaan liittyviä tulkinnallisesti merkityksellisiä huomioita, kuten sarjan teosten nimien eri variaatioiden vaikutusta sekä paikan ja ryhmittelyn vaikutusta asettaessa teoksia esille fyysiseen tilaan. Kuitenkin vasta laajempi teostulkinta, jossa kohdeaineisto on vuorovaikutuksessa sen kontekstien kanssa, johtaa teosten sisältämien merkitysten tarkempaan avautumiseen. De tio största -sarjan teosten symboliikan tarkastelu muun muassa esoteerisuuden viitekehyksessä tuottaa yksityiskohtaisia tulkintoja teoksista.