Dialoginen johtaminen lähijohtamisen kompetenssien kehittäjänä terveydenhuollossa
Räsänen, Marjo (2022)
Tampereen yliopisto
2022
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2466-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2466-7
Tiivistelmä
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan dialogista lähijohtamista kompetenssien kehittäjänä terveydenhuollossa. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että dialoginen lähijohtaminen on yksi mahdollisuus kehittää johtamiskompetensseja hoito- työn työyhteisöissä sekä vaikuttaa hoitotyön palveluihin asiakasta unohtamatta.
Dialoginen johtaminen perustuu tässä tutkimuksessa transformationaaliseen ajattelutapaan ja Isaacsin (1993) ajatuksista muotoutuneeseen teoriaan, jossa dialogiseen lähijohtamiseen liittyvällä vuorovaikutuksella ja dialogilla mahdollistetaan laaja ja autenttinen tapa johtaa hoitotyön työyhteisöjä. Hoitotyön lähijohtajilla tarkoitetaan tässä työssä osastonhoitajia ja apulaisosastonhoitajia julkisen terveydenhuollon organisaatioissa.
Johtamiselle ja siinä vaadittaville johtamiskompetensseille on terveydenhuollon kaikilla tasoilla tässä ajassa isoja haasteita, koska terveydenhuollon organisoitumista uudistetaan ja kehitetään kiihtyvään tahtiin. Tavoitteena on, että palvelut tuottaisivat yhä enemmän arvoa tinkimättä kuitenkaan ammattitaitoisesta työvoimasta. Terveydenhuollon palveluja tuottavissa organisaatioissa edellytetään uudenlaista johtamista ja monialaista yhteistyötä, koska toimintakenttä on laaja ja toimijoita tulee erilaisista viiteryhmistä. Palvelutuotannon rakenteiden muutoksessa aikaisemmat toimintatavat eivät enää palvele vaan toimintoja on uudistettava. Kehittämistoiminnan tulisikin olla järjestelmällistä ja hallittua, jotta se olisi samalla dynaamista ja se sopeutuisi kompleksiseen toimintaympäristöön. Myös hoitotyön lähijohtamisessa tulee ottaa huomioon vallitsevaan toimintaympäristöön ja työyhteisöön liittyvät kompetenssit, piirteet ja työn luonne. Johtaminen ei ole irrallinen tai riippumaton selittävä tekijä, vaan se vaikuttaa yhdessä kontekstin ja toimijoiden kanssa. Asiakaslähtöisessä ja työntekijälähtöisessä lähijohtamisen kehittämistoiminnassa tulee keskittyä asiakaslähtöisyyttä edistäviin toimintatapoihin, joihin dialoginen johtaminen kompetenssien kehittäjänä parhaimmillaan johtaa. Dialogisuudella tarkoitetaan tässä työssä ajattelemisen, tekemisen ja vuorovaikutuksen taitoja, joiden avulla voidaan kehittää sekä lähijohtamista että lähijohtajien ja hoitotyöntekijöiden kompetensseja hoitotyön työyhteisöissä. Johtamiseen liittyvä transformaatio ymmärretään tässä työssä monisuuntaisena dialogina.
Tutkimus koostuu kahdesta osasta: kokoomaosasta sekä neljästä referee-menettelyn läpikäyneestä, eri vuosina julkaistusta empiirisestä osatutkimuksesta, joissa kaikissa oli omat, erikseen vuosina 2010–2016 kerätyt ja tutkimusta varten muodostetut aineistot. Osatutkimukset on julkaistu aikavälillä 2013–2018. Laadullinen tutkimus oli valittu lähestymistavaksi tässä väitöskirjatutkimuksessa jokaiseen osajulkaisuun liittyvään empiiriseen osuuteen, koska laadullinen tutkimusmenetelmä mahdollisti tutkittavan ilmiön tarkastelun tutkittavien omien käsitysten pohjalta. Osatutkimuksissa esitetään kussakin omat tutkimuskysymykset. Väitöskirjan teoreettisessa kokoomaosassa esitetään dialogiseen johtamiseen kompetenssien kehittäjänä liittyvät tutkimuskysymykset: Minkälaisia kompetensseja tarvitaan terveydenhuollon lähijohtamisessa? Miten dialogista johtamista hyödynnetään lähijohtamisen kompetenssien kehittämisessä? Minkälaisia vaikutuksia dialogisella johtamisella on terveydenhuollon palvelujen kehittämistyössä?
Päätavoitteena oli kuvata ja tuottaa tietoa dialogisesta lähijohtamisesta kompetenssien kehittämisessä ja niiden avulla aikaan saaduista vaikutuksista. Tutkimus tuottaa tietoa kliinisestä työstä, sen lähijohtamisessa toimivasta dialogista, vuorovaikutuksesta ja johtamiskompetensseista. Tavoitteena oli myös, että tuotetulla tiedolla voidaan vahvistaa olemassa olevaa tietoa kliinisen työn lähijohtamisesta, kompetensseista ja niiden vaikutuksista hoitotyön kontekstissa terveydenhuollon julkisissa palveluissa.
Tutkimuksessa todetaan osajulkaisujen aineistojen tulkinnan perusteella, että terveydenhuollon ja nimenomaan hoitotyön kontekstissa lähijohtamisessa johtamis- kompetensseissa painottuu edelleen vahva substanssiosaaminen eikä johtamisosaaminen välttämättä ole keskiössä. Tämä tulos vahvistaa olemassa olevaa tietoa johtamisesta vahvasti professionaalisuutta korostavissa ammateissa. Hoitotyössä johtamiskompetenssien voidaan todeta rakentuvan pääosin samoista osa-alueista kuin muidenkin alojen asiantuntijaorganisaatioiden johtamiskompetenssit, mutta hoitotyön lähijohtamisessa näkyy sen omaleimaisuus juuri vahvan professionaalisuuden vuoksi.
Päätuloksena voidaan todeta, että hoitotyön lähijohtajat kuvasivat dialogiseen johtamiseen liittyviä elementtejä hyvin laajasti. Johtamiskompetenssit, työn mielekkyyden kokeminen sekä lähijohtamiseen liittyvän tiedon hallinta muodostivat vaikuttavan työn subjektiivisen tekemisen ulottuvuudet, ja dialoginen johtaminen parhaimmillaan korostaa toisten ihmisten arvostamista. Lisäksi avoin dialogi korostui.
Tuloksissa hoitotyön lähijohtaminen ilmeni dialogiseen vuorovaikutukseen pohjautuvana, henkilöstöä arvostavana sekä lähijohtajan minuutta korostavana moninaisissa johtamiseen liittyvissä rooleissa. Itsensä tunteminen niin persoonana kuin johtajana on tärkeä ominaisuus, koska dialogisen johtamisen ja itsensä tuntemisen avulla voidaan vaikuttaa niin työntekijäkokemukseen kuin tuotettujen palvelujen asiakaslaatuun. Tulokset osoittivat myös, että lähijohtaminen terveydenhuollossa ilmenee pääosin dialogiseen johtamiseen liitettävien ominaisuuksien mukaisena eli rakentavana, dialogisena ja työntekijöitä lähellä olevana vuorovaikutuksena. Johtamiskompetenssilla aikaan saaduilla vaikutuksilla oli merkitystä myös yhteiskunnallisesti tarkasteltaessa terveydenhuollon toimintaympäristöjä ja palvelujen käyttäjien terveyskäyttäytymistä sekä vallitsevia asenteita. Väitöskirjatyöni tuottaa tietoa hoitotyön työ- yhteisöjen tavasta tehdä työtä ja erityisesti lähijohtajien kliinisen työn johtamisesta ja siinä vaadittavista kompetensseista. Aineistossa kollegoiden tukea pidettiin merkittävänä kompetenssin sisällön muodostumisessa, mutta myös persoonallisuuspiirteet korostuivat. Tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan dialogisen lähijohtamiseen liittyvien elementtien tunnistaminen ja niiden aktiivinen käyttöönotto voivat tarjota tukea hoitotyön johtajuudelle ja johtajien omalle persoonalliselle kehittymiselle.
Tämän työn aineistojen perusteella pystytään osoittamaan käytännöllisiä aineksia dialogiseen lähijohtamiseen ja sen edellyttämiin johtamiskompetensseihin. Lisäksi voidaan todeta, että lähijohtamisen johtamiskompetensseja tunnistamalla voidaan toteuttaa onnistuneesti hoitotyön organisaatioiden kehittämiseen liittyviä toimintoja erilaisessa terveydenhuollon toimintaympäristöjen kehittämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuvaamani dialogisen johtamisen sisällön osa-alueet eivät kuitenkaan kuvaa poissulkevasti vain ja ainoastaan dialogista johtamista lähijohtamisen kompetenssien kehittäjänä vaan tämän työn tulosten mukaan kyetään ainoastaan linjaamaan johtamisen dialogisuuteen liittyviä vastaajien kuvauksiin perustuvia näkemyksiä. Lisäksi voidaan todeta, että dialogiseen lähijohtamiseen liittyvän kehittämistyön ratkaisujen tulisi olla kauaskantoisia ja kestäviä. Ratkaisujen tulisi liittyä vahvasti organisaation strategiaan ja visioon. Lähijohtamisessa dialogisella johtamisella saatiin aikaan samankaltaisia vaikutuksia niin hoitotyöhön itsessään kuin tuotettujen palvelujen laatuun ottaen huomioon asiakasnäkökulma. Dialogisen johtamisen avulla on terveydenhuollon organisaatiolla mahdollisuus kehittää lähijohtamista, vaadittavia kompetensseja sekä oman organisaation tuottamia palveluja osallistamalla henkilöstöä ja hyödyntämällä koko henkilöstön ideoita ja innovatiivisuutta maksimaalisesti dialogisessa vuorovaikutuksessa.
Jatkotutkimusaiheina esitän seuraavat kiinnostavat alueet: dialoginen johtaminen ja vaikuttavuus, dialogisen johtamisen arvioinnin keinot sekä valmentava johtajuus tulevaisuuden lähijohtamisessa terveydenhuollossa. Lisäksi olisi hyvä tutkia johtajien tuen ja tukitoimien tarvetta tarkastellen erilaisissa organisaatioissa ja eri organisaatiotasoilla julkisten palvelujen tuottamisen arvoa sekä niiden arvoa käyttäjien näkökulmasta.
Dialoginen johtaminen perustuu tässä tutkimuksessa transformationaaliseen ajattelutapaan ja Isaacsin (1993) ajatuksista muotoutuneeseen teoriaan, jossa dialogiseen lähijohtamiseen liittyvällä vuorovaikutuksella ja dialogilla mahdollistetaan laaja ja autenttinen tapa johtaa hoitotyön työyhteisöjä. Hoitotyön lähijohtajilla tarkoitetaan tässä työssä osastonhoitajia ja apulaisosastonhoitajia julkisen terveydenhuollon organisaatioissa.
Johtamiselle ja siinä vaadittaville johtamiskompetensseille on terveydenhuollon kaikilla tasoilla tässä ajassa isoja haasteita, koska terveydenhuollon organisoitumista uudistetaan ja kehitetään kiihtyvään tahtiin. Tavoitteena on, että palvelut tuottaisivat yhä enemmän arvoa tinkimättä kuitenkaan ammattitaitoisesta työvoimasta. Terveydenhuollon palveluja tuottavissa organisaatioissa edellytetään uudenlaista johtamista ja monialaista yhteistyötä, koska toimintakenttä on laaja ja toimijoita tulee erilaisista viiteryhmistä. Palvelutuotannon rakenteiden muutoksessa aikaisemmat toimintatavat eivät enää palvele vaan toimintoja on uudistettava. Kehittämistoiminnan tulisikin olla järjestelmällistä ja hallittua, jotta se olisi samalla dynaamista ja se sopeutuisi kompleksiseen toimintaympäristöön. Myös hoitotyön lähijohtamisessa tulee ottaa huomioon vallitsevaan toimintaympäristöön ja työyhteisöön liittyvät kompetenssit, piirteet ja työn luonne. Johtaminen ei ole irrallinen tai riippumaton selittävä tekijä, vaan se vaikuttaa yhdessä kontekstin ja toimijoiden kanssa. Asiakaslähtöisessä ja työntekijälähtöisessä lähijohtamisen kehittämistoiminnassa tulee keskittyä asiakaslähtöisyyttä edistäviin toimintatapoihin, joihin dialoginen johtaminen kompetenssien kehittäjänä parhaimmillaan johtaa. Dialogisuudella tarkoitetaan tässä työssä ajattelemisen, tekemisen ja vuorovaikutuksen taitoja, joiden avulla voidaan kehittää sekä lähijohtamista että lähijohtajien ja hoitotyöntekijöiden kompetensseja hoitotyön työyhteisöissä. Johtamiseen liittyvä transformaatio ymmärretään tässä työssä monisuuntaisena dialogina.
Tutkimus koostuu kahdesta osasta: kokoomaosasta sekä neljästä referee-menettelyn läpikäyneestä, eri vuosina julkaistusta empiirisestä osatutkimuksesta, joissa kaikissa oli omat, erikseen vuosina 2010–2016 kerätyt ja tutkimusta varten muodostetut aineistot. Osatutkimukset on julkaistu aikavälillä 2013–2018. Laadullinen tutkimus oli valittu lähestymistavaksi tässä väitöskirjatutkimuksessa jokaiseen osajulkaisuun liittyvään empiiriseen osuuteen, koska laadullinen tutkimusmenetelmä mahdollisti tutkittavan ilmiön tarkastelun tutkittavien omien käsitysten pohjalta. Osatutkimuksissa esitetään kussakin omat tutkimuskysymykset. Väitöskirjan teoreettisessa kokoomaosassa esitetään dialogiseen johtamiseen kompetenssien kehittäjänä liittyvät tutkimuskysymykset: Minkälaisia kompetensseja tarvitaan terveydenhuollon lähijohtamisessa? Miten dialogista johtamista hyödynnetään lähijohtamisen kompetenssien kehittämisessä? Minkälaisia vaikutuksia dialogisella johtamisella on terveydenhuollon palvelujen kehittämistyössä?
Päätavoitteena oli kuvata ja tuottaa tietoa dialogisesta lähijohtamisesta kompetenssien kehittämisessä ja niiden avulla aikaan saaduista vaikutuksista. Tutkimus tuottaa tietoa kliinisestä työstä, sen lähijohtamisessa toimivasta dialogista, vuorovaikutuksesta ja johtamiskompetensseista. Tavoitteena oli myös, että tuotetulla tiedolla voidaan vahvistaa olemassa olevaa tietoa kliinisen työn lähijohtamisesta, kompetensseista ja niiden vaikutuksista hoitotyön kontekstissa terveydenhuollon julkisissa palveluissa.
Tutkimuksessa todetaan osajulkaisujen aineistojen tulkinnan perusteella, että terveydenhuollon ja nimenomaan hoitotyön kontekstissa lähijohtamisessa johtamis- kompetensseissa painottuu edelleen vahva substanssiosaaminen eikä johtamisosaaminen välttämättä ole keskiössä. Tämä tulos vahvistaa olemassa olevaa tietoa johtamisesta vahvasti professionaalisuutta korostavissa ammateissa. Hoitotyössä johtamiskompetenssien voidaan todeta rakentuvan pääosin samoista osa-alueista kuin muidenkin alojen asiantuntijaorganisaatioiden johtamiskompetenssit, mutta hoitotyön lähijohtamisessa näkyy sen omaleimaisuus juuri vahvan professionaalisuuden vuoksi.
Päätuloksena voidaan todeta, että hoitotyön lähijohtajat kuvasivat dialogiseen johtamiseen liittyviä elementtejä hyvin laajasti. Johtamiskompetenssit, työn mielekkyyden kokeminen sekä lähijohtamiseen liittyvän tiedon hallinta muodostivat vaikuttavan työn subjektiivisen tekemisen ulottuvuudet, ja dialoginen johtaminen parhaimmillaan korostaa toisten ihmisten arvostamista. Lisäksi avoin dialogi korostui.
Tuloksissa hoitotyön lähijohtaminen ilmeni dialogiseen vuorovaikutukseen pohjautuvana, henkilöstöä arvostavana sekä lähijohtajan minuutta korostavana moninaisissa johtamiseen liittyvissä rooleissa. Itsensä tunteminen niin persoonana kuin johtajana on tärkeä ominaisuus, koska dialogisen johtamisen ja itsensä tuntemisen avulla voidaan vaikuttaa niin työntekijäkokemukseen kuin tuotettujen palvelujen asiakaslaatuun. Tulokset osoittivat myös, että lähijohtaminen terveydenhuollossa ilmenee pääosin dialogiseen johtamiseen liitettävien ominaisuuksien mukaisena eli rakentavana, dialogisena ja työntekijöitä lähellä olevana vuorovaikutuksena. Johtamiskompetenssilla aikaan saaduilla vaikutuksilla oli merkitystä myös yhteiskunnallisesti tarkasteltaessa terveydenhuollon toimintaympäristöjä ja palvelujen käyttäjien terveyskäyttäytymistä sekä vallitsevia asenteita. Väitöskirjatyöni tuottaa tietoa hoitotyön työ- yhteisöjen tavasta tehdä työtä ja erityisesti lähijohtajien kliinisen työn johtamisesta ja siinä vaadittavista kompetensseista. Aineistossa kollegoiden tukea pidettiin merkittävänä kompetenssin sisällön muodostumisessa, mutta myös persoonallisuuspiirteet korostuivat. Tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan dialogisen lähijohtamiseen liittyvien elementtien tunnistaminen ja niiden aktiivinen käyttöönotto voivat tarjota tukea hoitotyön johtajuudelle ja johtajien omalle persoonalliselle kehittymiselle.
Tämän työn aineistojen perusteella pystytään osoittamaan käytännöllisiä aineksia dialogiseen lähijohtamiseen ja sen edellyttämiin johtamiskompetensseihin. Lisäksi voidaan todeta, että lähijohtamisen johtamiskompetensseja tunnistamalla voidaan toteuttaa onnistuneesti hoitotyön organisaatioiden kehittämiseen liittyviä toimintoja erilaisessa terveydenhuollon toimintaympäristöjen kehittämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuvaamani dialogisen johtamisen sisällön osa-alueet eivät kuitenkaan kuvaa poissulkevasti vain ja ainoastaan dialogista johtamista lähijohtamisen kompetenssien kehittäjänä vaan tämän työn tulosten mukaan kyetään ainoastaan linjaamaan johtamisen dialogisuuteen liittyviä vastaajien kuvauksiin perustuvia näkemyksiä. Lisäksi voidaan todeta, että dialogiseen lähijohtamiseen liittyvän kehittämistyön ratkaisujen tulisi olla kauaskantoisia ja kestäviä. Ratkaisujen tulisi liittyä vahvasti organisaation strategiaan ja visioon. Lähijohtamisessa dialogisella johtamisella saatiin aikaan samankaltaisia vaikutuksia niin hoitotyöhön itsessään kuin tuotettujen palvelujen laatuun ottaen huomioon asiakasnäkökulma. Dialogisen johtamisen avulla on terveydenhuollon organisaatiolla mahdollisuus kehittää lähijohtamista, vaadittavia kompetensseja sekä oman organisaation tuottamia palveluja osallistamalla henkilöstöä ja hyödyntämällä koko henkilöstön ideoita ja innovatiivisuutta maksimaalisesti dialogisessa vuorovaikutuksessa.
Jatkotutkimusaiheina esitän seuraavat kiinnostavat alueet: dialoginen johtaminen ja vaikuttavuus, dialogisen johtamisen arvioinnin keinot sekä valmentava johtajuus tulevaisuuden lähijohtamisessa terveydenhuollossa. Lisäksi olisi hyvä tutkia johtajien tuen ja tukitoimien tarvetta tarkastellen erilaisissa organisaatioissa ja eri organisaatiotasoilla julkisten palvelujen tuottamisen arvoa sekä niiden arvoa käyttäjien näkökulmasta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4932]