Alkoholin ongelmakäytön vuoksi ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneiden henkilöiden terveyspalvelujen käyttö
Jaatinen, Saija (2022)
Jaatinen, Saija
2022
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-08-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206055491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206055491
Tiivistelmä
Moninaiset alkoholihaitat kasvattavat hoidon ja huolenpidon tarvetta ikääntyvässä väestössä, mutta ikääntymismuutokset ja vanhenemisen elämänvaihe asettavat erityisiä tarpeita päihdetyölle ja voivat vaikuttaa myös päihdetyön hoitovasteisiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään laitosmuotoisilla päihdehoitojaksoilla olleiden yli 65-vuotiaiden terveyspalvelujen käyttöä. Tutkimuksessa tarkastellaan ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneiden terveyspalvelujen käyttöä vuoden ajalta ennen päihdehoitojaksoja ja hoitojaksojen jälkeen, verraten käyttöä verrokkiryhmään, joka koostuu muuhun päihdekuntoutukseen osallistuneista tai laitosmuotoisessa katkaisuhoidossa olleista ikääntyvistä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata päihdehoitojaksoille osallistuneiden terveyspalvelujen käyttöä, käytön ajallista muutosta sekä päihdehoidon jälkeistä palvelujen käyttöä määrittäviä tekijöitä vertailtavissa ryhmissä. Kyseessä on rekisteriaineistoa hyödyntävä kvantitatiivinen tutkimus, jonka analysoinnissa käytettiin tilastollisia testejä ja monimuuttujamalleja.
Verrokkiryhmään verrattuna ikäerityiseen päihdekuntoukseen osallistuneista suurempi osa oli yli 75-vuotiaita ja heillä oli enemmän merkittävämpää avuntarvetta kuvaavaa terveyspalvelujen käyttöä. Tarkastellulla aikavälillä päivystyskäynnit terveysasemilla vähenivät ja hoitovuorokaudet perusterveydenhuollon vuodeosastolla lisääntyivät molemmissa ryhmissä. Ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneilla kotipalvelun käyntimäärä kasvoi, verrokkiryhmässä puolestaan hoitovuorokausien määrä laitosmuotoisessa päihdehoidossa.
Kun palvelujen käyttöä mahdollisesti määrittävinä tekijöinä huomioitiin tutkittavan ikä, sukupuoli, viimeisellä päihdehoitojaksolla määritetty hoivan tarve, päihdehoitovuorokausien kokonaismäärä ja aiempi asiointimäärä tarkastellussa palvelussa, ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuminen oli yhteydessä seurantavuoden vähäisempään päivystysasiointiin terveysasemilla (IRR 0,316, 95 % CI 0,119–0,843, p=0,021). Vastaavat sekoittavat tekijät huomioiden ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneet kuuluivat verrokkiryhmää todennäköisemmin seurantavuonna runsaasti perusterveydenhuollon vuodeosastohoidossa (OR 3,180 95 % CI 1,037–9,753, p=0,043) ja sisätautien osastohoidossa (OR 6,386, 95 % CI 1,868–21,834, p=0,003) olleisiin sekä kotisairaanhoidon (OR 6,978, 95 % CI 1,894–25,703, p=0,003) ja kotipalvelun (OR 5,462, 95 % CI 1,199–24,890, p=0,028) käyntejä saaneisiin kuin palveluja käyttämättömiin. Tutkimusryhmän ohella myös hoidettavan ikä ja hoitojaksoja edeltänyt palvelujenkäyttö määrittivät osin seurantavuoden palvelujen käyttöä. Myös päihdehoitojakson kestolla oli yhteys päihdepalvelujen käyttöön seurantavuonna.
Vertailtaville päihdehoitojaksoille osallistuvat eroavat terveyspalvelujen käytön lisäksi todennäköisesti myös palvelutarpeiltaan. Laitosmuotoinen päihdehoito voi vaikuttaa palvelujen käyttöön esimerkiksi siten, että hoidon aikana havaitaan uusia palvelutarpeita tai hoito voi vähentää akuuteista syistä johtuvaa päivystysasiointia. Palvelujenkäyttöä määrittävät kuitenkin lukuisat yksilöön, yhteiskuntaan ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät, joten havaintojen vahvistamiseksi tarvitaan laajempaa tietopohjaa hyödyntävää tutkimusta. Kausaalisuhteiden havaitseminen taas edellyttäisi asetelmia, joissa tarkasteltaisiin vertailuryhmänä myös päihdehoitojaksoille osallistumattomien ja päihdeongelmattomien palvelujen käyttöä. Yhteiskunnan resurssikäytön, palvelujen kehittämisen sekä päihdeongelmista kärsivien ikääntyvien vuoksi, olisi tärkeää tutkia päihdehoidon vaikuttavuutta myös ikääntyvillä, selvittää hoito- ja kuntoutusvasteisiin vaikuttavia tekijöitä sekä tekijöitä, jotka määrittävät vakavista päihdeongelmista kärsivien ikääntyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä.
Verrokkiryhmään verrattuna ikäerityiseen päihdekuntoukseen osallistuneista suurempi osa oli yli 75-vuotiaita ja heillä oli enemmän merkittävämpää avuntarvetta kuvaavaa terveyspalvelujen käyttöä. Tarkastellulla aikavälillä päivystyskäynnit terveysasemilla vähenivät ja hoitovuorokaudet perusterveydenhuollon vuodeosastolla lisääntyivät molemmissa ryhmissä. Ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneilla kotipalvelun käyntimäärä kasvoi, verrokkiryhmässä puolestaan hoitovuorokausien määrä laitosmuotoisessa päihdehoidossa.
Kun palvelujen käyttöä mahdollisesti määrittävinä tekijöinä huomioitiin tutkittavan ikä, sukupuoli, viimeisellä päihdehoitojaksolla määritetty hoivan tarve, päihdehoitovuorokausien kokonaismäärä ja aiempi asiointimäärä tarkastellussa palvelussa, ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuminen oli yhteydessä seurantavuoden vähäisempään päivystysasiointiin terveysasemilla (IRR 0,316, 95 % CI 0,119–0,843, p=0,021). Vastaavat sekoittavat tekijät huomioiden ikäerityiseen päihdekuntoutukseen osallistuneet kuuluivat verrokkiryhmää todennäköisemmin seurantavuonna runsaasti perusterveydenhuollon vuodeosastohoidossa (OR 3,180 95 % CI 1,037–9,753, p=0,043) ja sisätautien osastohoidossa (OR 6,386, 95 % CI 1,868–21,834, p=0,003) olleisiin sekä kotisairaanhoidon (OR 6,978, 95 % CI 1,894–25,703, p=0,003) ja kotipalvelun (OR 5,462, 95 % CI 1,199–24,890, p=0,028) käyntejä saaneisiin kuin palveluja käyttämättömiin. Tutkimusryhmän ohella myös hoidettavan ikä ja hoitojaksoja edeltänyt palvelujenkäyttö määrittivät osin seurantavuoden palvelujen käyttöä. Myös päihdehoitojakson kestolla oli yhteys päihdepalvelujen käyttöön seurantavuonna.
Vertailtaville päihdehoitojaksoille osallistuvat eroavat terveyspalvelujen käytön lisäksi todennäköisesti myös palvelutarpeiltaan. Laitosmuotoinen päihdehoito voi vaikuttaa palvelujen käyttöön esimerkiksi siten, että hoidon aikana havaitaan uusia palvelutarpeita tai hoito voi vähentää akuuteista syistä johtuvaa päivystysasiointia. Palvelujenkäyttöä määrittävät kuitenkin lukuisat yksilöön, yhteiskuntaan ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät, joten havaintojen vahvistamiseksi tarvitaan laajempaa tietopohjaa hyödyntävää tutkimusta. Kausaalisuhteiden havaitseminen taas edellyttäisi asetelmia, joissa tarkasteltaisiin vertailuryhmänä myös päihdehoitojaksoille osallistumattomien ja päihdeongelmattomien palvelujen käyttöä. Yhteiskunnan resurssikäytön, palvelujen kehittämisen sekä päihdeongelmista kärsivien ikääntyvien vuoksi, olisi tärkeää tutkia päihdehoidon vaikuttavuutta myös ikääntyvillä, selvittää hoito- ja kuntoutusvasteisiin vaikuttavia tekijöitä sekä tekijöitä, jotka määrittävät vakavista päihdeongelmista kärsivien ikääntyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä.