Yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeudet turvapaikkaprosessissa
Heinonen, Susanna (2022)
Heinonen, Susanna
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma, National Academy of Public Administration - Master's Programme in Administrative Studies, National Academy of Public Administration
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206015396
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206015396
Tiivistelmä
Erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat ovat olleet jatkuvasti esillä julkisessa keskustelussa. Turvapaikanhakijat ovat haavoittuva ihmisryhmä, jonka sisällä erityisen haavoittuvan ryhmän muodostavat yksin Suomeen saapuvat lapset. Turvapaikanhakijalapsilla on samoja haavoittuvuuksia ja tarpeita kuin lapsilla yleensäkin, mutta sen lisäksi heillä on pakolaisina erityisiä tarpeita. Yksin Suomeen saapuvat lapset ovat erityisen haavoittuva ryhmä, koska he saapuvat maahan ilman vanhempiaan tai laillisia huoltajiaan ja heiltä puuttuu usein tukiverkosto täysin. Lisäksi kotimaasta lähteminen, vanhemmista tai huoltajista eroon joutuminen sekä matka uuteen maahan ja vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön ovat traumaattisia kokemuksia lapselle. Suomi on ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka mukaiset oikeudet tulee taata kaikille valtion lainkäyttövallan alla oleville lapsille.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeuksiin liittyvän lainsäädännön nykytilaa Suomessa sekä sitä, toteutuvatko lapsen oikeudet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Lisäksi tarkastellaan miten viranomaiset ovat huomioineet lasten oikeudet päätöksenteossaan. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen mitkä ovat yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeudet turvapaikkaprosessissa ja miten ne toteutuvat turvapaikkaprosessin eri vaiheissa. Tarkemmin tutkimuksessa tarkastellaan yksin Suomeen saapuvan lapsen etua, lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta perhe-elämään, jotka ovat turvapaikkaprosessin kannalta keskeisimmät lapsen oikeudet. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen velvollisuus viranomaisella on huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta. Tämä tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa systematisoidaan ja tulkitaan metodin mukaisesti aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, erityisesti perustuslakia, ulkomaalaislakia ja hallintolakia. Lisäksi tässä tutkimuksessa on käytetty lähdeaineistona kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä tuomioistuintein päätöstekstejä.
Tutkimuksen keskeisenä löydöksenä on, että yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeudet eivät toteudu turvapaikkaprosessissa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Suomen lainsäädännössä ei viitata lapsen etuun riittävän kattavasti ja sääntelyä tulisi kehittää. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, että viranomaiset ymmärtävät lapsen edun ja oikeuksien merkityksen ja huomioisivat ne nykyistä paremmin päätöksenteossa. Lapsen etu ja oikeudet tulisi dokumentoida läpi turvapaikkaprosessin ja lapsen etua tulisi punnita suhteessa muihin tapauksen kannalta olennaisiin periaatteisiin. Myös perusteluissa tulisi tuoda esiin, miten päätöksen kannalta keskeisiä periaatteita on punnittu ja miksi niiden pohjalta on päädytty juuri kyseiseen lopputulokseen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeuksiin liittyvän lainsäädännön nykytilaa Suomessa sekä sitä, toteutuvatko lapsen oikeudet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Lisäksi tarkastellaan miten viranomaiset ovat huomioineet lasten oikeudet päätöksenteossaan. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen mitkä ovat yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeudet turvapaikkaprosessissa ja miten ne toteutuvat turvapaikkaprosessin eri vaiheissa. Tarkemmin tutkimuksessa tarkastellaan yksin Suomeen saapuvan lapsen etua, lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta perhe-elämään, jotka ovat turvapaikkaprosessin kannalta keskeisimmät lapsen oikeudet. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen velvollisuus viranomaisella on huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta. Tämä tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa systematisoidaan ja tulkitaan metodin mukaisesti aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, erityisesti perustuslakia, ulkomaalaislakia ja hallintolakia. Lisäksi tässä tutkimuksessa on käytetty lähdeaineistona kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä tuomioistuintein päätöstekstejä.
Tutkimuksen keskeisenä löydöksenä on, että yksin Suomeen saapuvan lapsen oikeudet eivät toteudu turvapaikkaprosessissa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Suomen lainsäädännössä ei viitata lapsen etuun riittävän kattavasti ja sääntelyä tulisi kehittää. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, että viranomaiset ymmärtävät lapsen edun ja oikeuksien merkityksen ja huomioisivat ne nykyistä paremmin päätöksenteossa. Lapsen etu ja oikeudet tulisi dokumentoida läpi turvapaikkaprosessin ja lapsen etua tulisi punnita suhteessa muihin tapauksen kannalta olennaisiin periaatteisiin. Myös perusteluissa tulisi tuoda esiin, miten päätöksen kannalta keskeisiä periaatteita on punnittu ja miksi niiden pohjalta on päädytty juuri kyseiseen lopputulokseen.