Näkyvyyden suunnitteluperiaatteet mobiilissa

Abstract

Näkyvyys on graafisten käyttöliittymien suunnitteluperiaate, jossa toiminnot ovat saatavilla käyttöliittymäelementtien kautta. Toimiva näkyvyys käyttöliittymässä on tärkeää, sillä se auttaa käyttäjää käyttöliittymän käyttämisessä. Näkyvyydessä tulee ottaa huomioon saavutettavuus, joka mahdollistaa mobiilisovelluksen käytön erilaisille ihmisille heidän rajoitteistansa huolimatta. Lisäksi selkeällä ulkoasulla helpotetaan uuden käyttöliittymän käyttöä. Tässä kandidaatintyössä selvitetään käyttöliittymän näkyvyyden ongelmakohtia. Miten ongelmakohdat voidaan tunnistaa? Kuinka ne voidaan välttää käyttöliittymän näkyvyyden suunnittelussa? Kun ongelmakohdat tunnistetaan, ne voidaan välttää suunniteltaessa ja toteutettaessa käyttöliittymää. Työ on tehty kirjallisuuskatsauksena. Artikkeleita rajattiin vuoden 2010 mukaan, mutta näkyvyyden taustateoria pohjautuu osittain Donald Normanin toiminnan vaiheiden sykliin ja Jakob Nielsenin heuristiikkojen näkyvyyttä käsitteleviin suunnitteluohjeisiin, jotka ovat tätä vanhempia. Näkyvyyden tärkeys on tunnistettu graafisten käyttöliittymien suunnittelussa jo varhain. Tässä tutkielmassa sitä pohditaan kuitenkin mobiililaitteiden käyttöliittymäsuunnittelun kannalta hyödyntäen yleisesti näkyvyyttä käsitteleviä artikkeleita. Näkyvyyden tarkoitus on helpottaa käyttäjää antamalla hänelle tietoa mahdollisista toiminnoista, kertoa ennalta toimintojen lopputuloksesta ja antaa käyttäjälle palaute suoritetusta toiminnosta. Tutkielmaan kerättyjen havaintojen mukaan ongelmakohta syntyy jonkin näistä puuttuessa. Toinen ongelmakohta liittyy elementteihin. Elementit ovat käyttöliittymän osia, joiden avulla käyttäjä voi ohjata laitetta, esimerkiksi painikkeet ja tekstikentät. Myös tekstikenttä, johon käyttäjä ei pysty itse kirjoittamaan, on elementti. Elementteihin liittyvät ongelmat voidaan jakaa kolmeen osaan 3M-mallin mukaisesti. Ensimmäinen ryhmä on se, että elementti puuttuu (missing). Toisessa ryhmässä käyttäjä ei huomaa elementtejä (missed) ja viimeisessä ryhmässä elementit ymmärretään väärin (misunderstood). Ryhmittely auttaa tunnistamaan ongelmakohtia jo käyttöliittymän suunnitteluvaiheessa.