Hoitajan oikeus vaihtaa ammattia: omaehtoisen ammatinvaihdon oikeudelliset vaikutukset yksilön työttömyysturvaan

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan hoitajan oikeutta vaihtaa ammattiaan sekä sen oikeudellisia vaikutuksia hänen työttömyysturvaansa. Tarkoituksena on tutkia erityisesti ammatinvalinnan oikeudellisia vaikutuksia hoitajan työttömyysturvaan tilanteessa, jossa hoitaja ei halua enää harjoittaa hoitajan ammattiaan työttömäksi jäädessään. Tutkielmassa keskitytään sekä sairaanhoitajan että lähihoitajan työttömyyden aikaiseen tilanteeseen näiden ammattien erityispiirteet huomioiden.

Tutkielma on lainopillinen ja sen tarkoituksena on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta tutkimuskysymyksen näkökulmasta. Koska työttömyysturvaan sekä työvoimapalveluihin kytkeytyvä lainsäädäntö on parhaillaan uudistumassa, näiden säädösten pykäliä tulkitaan 1.7.2022 saakka voimaan tulevien osien kohdalta jo kuin voimassa olevaa oikeutta. Tuota myöhemmin voimaan tulevia pykäliä ei huomioida, vaan lainsäädäntö tulkitaan voimassa olevassa muodossaan.

Tutkielman keskiössä ovat sekä tutkimuskysymyksen kannalta tärkeimmät Suomen perustuslaissa määritellyt perusoikeudet eli oikeus yhdenvertaisuuteen (PL 6§), ammatinvalinnanvapaus (PL 18§) sekä oikeus sosiaaliturvaan (PL 19§). Sääntelystä tarkastelussa on työttömyysturvalaki (1290/2002) ja laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012). Näiden lisäksi käsitellään soveltuvilta osin Suomen perustuslakia (731/1999), hallintolakia (434/2003), vakuutusoikeuslakia (677/2016) ja hoitoalan ammattihenkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Näiden lisäksi aineistona on käytetty kansainvälisiä sopimuksia, lainvalmisteluaineistoa, esimerkiksi hallituksen esityksiä, perustuslakivaliokunnan lausuntoja sekä oikeuskirjallisuutta.

Tutkielman aluksi käydään läpi tutkimuskysymyksen kannalta tärkeimmät perusoikeudet ja perusoikeusjärjestelmän perusteita. Tämän jälkeen edetään tutkimaan hoitajan oikeudellista asemaa työttömänä työnhakijana. Kappaleessa avataan myös hoitajien ammattien erityispiirteitä oikeudellisestä näkökulmasta ja tutkitaan hoitajan työnhakuprosessia uudistuvan lainsäädäntö huomioiden. Työnhakuprosessin tutkimisen jälkeen siirrytään vielä tarkastelemaan hallintotoimintaa sekä yksilön oikeusturvaa viranomaisessa tutkimuskysymyksen näkökulmasta.

Tutkielmassa selvisi, että lainsäädäntö koskien työtöntä työnhakijaa on pirstaleinen ja useaan kertaan uudistettu. Huomioon ottaen hoitoalan työvoimapulan, ei hoitajalla ole teoriassa mahdollisuuksia kieltäytyä hoitoalan työtarjouksista menettämättä työttömyysturvaansa. Ammatinvalinnanvapaus ei ole laissa määritelty pätevä syy työstä kieltäytymiseen. Työttömyysturva on maksuperusteiltaan vastikkeellista sosiaaliturvaa ja vaati työnhakijalta vastapalveluksia sen ansaitsemiseksi. Yksilön viimesijaiselle sosiaaliturvalle on omat myöntämisperusteensa, jotka ovat tämän tutkimuskysymyksen ulkopuolella.

Kuitenkin kävi ilmi, että työllisyysviranomaisen harkintavallalla on suuri merkitys koskien työnhakusuunnitelman ja viime kädessä työvoimapoliittisen lausunnon kirjaamista. Tässä kohtaa työllisyysviranomaisella on mahdollisuus käyttää tapauskohtaista harkintaansa ja kirjata työnhakusuunnitelmaan työnhakijan toive saada työtarjoukset hoitoalan ulkopuolelta ja toimia suunnitelman mukaisesti. Menettelyn ansiosta työnhakijan ei tarvitsisi kieltäytyä työstä ja näin ollen hän ei myöskään toimisi työvoimapoliittisesti moitittavasti ja saisi korvauksetonta määräaikaa.