Suljetut toimituskehät metalliteollisuudessa
Sipilä, Anni (2022)
Sipilä, Anni
2022
Teknis-taloudellinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205114756
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205114756
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintyö toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja lähteinä käytetään laadukkaita alan julkaisuja sekä raportteja. Työn tavoitteena on tarkastella suljettuja toimituskehiä erityisesti metalliteollisuuden näkökulmasta.
Viimeistään 2000-luvulla on laajemmin herätty huomaamaan, että lineaarisen talousmallin ylläpitäminen ei ole kestävää toimintaa ympäristön kannalta. Lineaarisessa taloudessa tuotteet valmistetaan hyödyntämällä luonnonvaroja ja lopulta hävitetään niiden käyttöiän päättyessä. Kiertotalous on kuitenkin ratkaisu lineaarisen talouden keskeisiin ongelmiin. Kiertotalous on järjestelmä, jonka rakenteeseen kuuluu resurssien säilyttäminen ja palauttaminen. Sen tavoitteena on varmistaa, että resurssit riittävät nykyisille ja tuleville sukupolvil-le. Avaintekijänä tällaisissa järjestelmissä ovat yritysten toimitusketjut. Perinteisen toimitus-ketjun lisäksi kiertotalouteen kuuluu käänteinen toimitusketju, joka synnyttää materiaalien ja tuotteiden paluuvirtoja ja palauttaa ne takaisin tuotantoon ja kiertoon. Näin syntyy kiertotalouden mukainen toimituskehä.
Metallien toimituskehä alkaa materiaalin tuotannosta. Metallirikaste louhitaan maaperästä, ja siitä suhteellisen pieni osuus päätyy lopulliseen tuotteeseen. Valmiista metallista valmistetaan komponentteja ja tuotteita useissa eri vaiheissa. Kun tuote tulee kuluttajallaan käyttöikänsä päätökseen, päättyy lineaarinen toimitusketju ja siirrytään käänteiseen toimitusketjuun. Käytöstä poistettu tuote testataan ja se siirretään joko tuotteen tai materiaalin kierrätykseen. Tavoitteena on luoda kehä, jossa materiaalit ja tuotteet kiertävät mahdollisimman pitkään, niin että niistä saadaan mahdollisimman paljon arvoa. Optimaalinen toimituskehä on suljettu niin, että kehästä poistuu mahdollisimman vähän tuotteita ja materiaalia hävitykseen ja siihen tarvitsee lisätä mahdollisimman vähän primäärisiä raaka-aineita.
Metallit ovat yksi modernin yhteiskunnan peruselementeistä ja niitä tarvitaan esimerkiksi infrastruktuurissa, liikkumisessa, sähkölaitteissa ja pinnoitteissa. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan sitä, miten toimituskehät sopivat metalliteollisuuteen ja mitä tekijöitä niihin siirtymiseen siirtymiseen liittyy. Metallien kemialliset ominaisuudet tekevät niistä hyviä materiaaleja kierrätettäviksi. Metalleja voidaan käyttää ja sulattaa uudelleen loputtomasti, ilman että ne kuluvat tai menettävät arvoaan. Metallien tuotanto primäärisestä raaka-aineesta, eli rikasteesta, käyttää myös huomattavan määrän energiaa, josta vain murto-osa kuluu käytettäessä sekundäärisiä resursseja. Tärkein tekijä on kuitenkin primääristen raaka-aineiden vähyys. Useat metallireservit uhkaavat ehtyä ennustetulla kulutuksella jopa sadan vuoden kuluessa. Yritysten suurena haasteena on vastata alati kasvavaan kysyntään ja samalla pitää huolta siitä, että resurssit riittävät myös tuleville sukupolville.
Viimeistään 2000-luvulla on laajemmin herätty huomaamaan, että lineaarisen talousmallin ylläpitäminen ei ole kestävää toimintaa ympäristön kannalta. Lineaarisessa taloudessa tuotteet valmistetaan hyödyntämällä luonnonvaroja ja lopulta hävitetään niiden käyttöiän päättyessä. Kiertotalous on kuitenkin ratkaisu lineaarisen talouden keskeisiin ongelmiin. Kiertotalous on järjestelmä, jonka rakenteeseen kuuluu resurssien säilyttäminen ja palauttaminen. Sen tavoitteena on varmistaa, että resurssit riittävät nykyisille ja tuleville sukupolvil-le. Avaintekijänä tällaisissa järjestelmissä ovat yritysten toimitusketjut. Perinteisen toimitus-ketjun lisäksi kiertotalouteen kuuluu käänteinen toimitusketju, joka synnyttää materiaalien ja tuotteiden paluuvirtoja ja palauttaa ne takaisin tuotantoon ja kiertoon. Näin syntyy kiertotalouden mukainen toimituskehä.
Metallien toimituskehä alkaa materiaalin tuotannosta. Metallirikaste louhitaan maaperästä, ja siitä suhteellisen pieni osuus päätyy lopulliseen tuotteeseen. Valmiista metallista valmistetaan komponentteja ja tuotteita useissa eri vaiheissa. Kun tuote tulee kuluttajallaan käyttöikänsä päätökseen, päättyy lineaarinen toimitusketju ja siirrytään käänteiseen toimitusketjuun. Käytöstä poistettu tuote testataan ja se siirretään joko tuotteen tai materiaalin kierrätykseen. Tavoitteena on luoda kehä, jossa materiaalit ja tuotteet kiertävät mahdollisimman pitkään, niin että niistä saadaan mahdollisimman paljon arvoa. Optimaalinen toimituskehä on suljettu niin, että kehästä poistuu mahdollisimman vähän tuotteita ja materiaalia hävitykseen ja siihen tarvitsee lisätä mahdollisimman vähän primäärisiä raaka-aineita.
Metallit ovat yksi modernin yhteiskunnan peruselementeistä ja niitä tarvitaan esimerkiksi infrastruktuurissa, liikkumisessa, sähkölaitteissa ja pinnoitteissa. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan sitä, miten toimituskehät sopivat metalliteollisuuteen ja mitä tekijöitä niihin siirtymiseen siirtymiseen liittyy. Metallien kemialliset ominaisuudet tekevät niistä hyviä materiaaleja kierrätettäviksi. Metalleja voidaan käyttää ja sulattaa uudelleen loputtomasti, ilman että ne kuluvat tai menettävät arvoaan. Metallien tuotanto primäärisestä raaka-aineesta, eli rikasteesta, käyttää myös huomattavan määrän energiaa, josta vain murto-osa kuluu käytettäessä sekundäärisiä resursseja. Tärkein tekijä on kuitenkin primääristen raaka-aineiden vähyys. Useat metallireservit uhkaavat ehtyä ennustetulla kulutuksella jopa sadan vuoden kuluessa. Yritysten suurena haasteena on vastata alati kasvavaan kysyntään ja samalla pitää huolta siitä, että resurssit riittävät myös tuleville sukupolville.