Aikalaisten kuvauksia pankinjohtaja Nils Idmanista

Abstract

Pankinjohtaja Nils Idman on merkittävä Tampereen 1900-luvun vaihteen teollistumiseen vaikuttanut henkilö. Erityisen tunnetuksi hän tuli tehtyään sarjan suuren luokan kavalluksia, joihin viitataan usein sanaparilla Idmanin tapaus. Nils Idman kavalsi työnantajansa Suomen Yhdyspankin rahoja 8,6 kultamarkkaa, ja tapausta pidetään Suomen suurimpana yhden henkilön tekemänä kavallusten sarjana. Idman ei kuitenkaan ihmisenä ollut läpeensä paha ja paatunut rikollinen, vaan hän oli myös hyvin pidetty henkilö niin kaltaistensa yhteiskunnan parempiosaisten kuin tavallisen työväestönkin keskuudessa.

Tutkielmassa pyritään muodostamaan pieni henkilökuva Nils Idmanista Possingin ja Birgitten elämä ja aika -elämäkertatyypin mukaisesti eli liittämään henkilö laajemmin yhteiskunnan kontekstiin. Tutkimusongelmani on seuraava: Minkälaisena ihmisenä Nils Idman nähtiin aikalaistensa silmin ja millainen oli Idmanin minäkuva? Tutkielmaa varten on kerätty aineistoa Kansanperinteen arkistosta ja analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, jonka avulla on poimittu luonnehdintoja ja kuvauksia Idmanista. Idmanin minäkuva on pyritty muodostamaan analysoimalla vastaavasti hänen oikeudenkäyntiä varten kirjoittamaansa vastinetta. Haastatteluaineiston kertomukset tuovat esiin sen, kuinka ristiriitainen henkilö Idman oli. Idmanin ura sijoittuu aikaan, jolloin sääty-yhteiskunta oli murroksessa ja Idman eli vielä vanhaa oman säätyläistaustansa mukaista elämää tuhlailevana Hatanpään suurkartanon kasvattina. Idmania pidettiin ylellistä elämää viettävänä seuraihmisenä, joka kuitenkin ymmärsi myös torppareiden ja työväestön asemaa ja heidän tarpeitaan. Idmanin perhe halusi tukea heikommassa asemassa olevia ja Nils Idmania pidettiinkin sivistyneenä ja huomioonottavana ihmisenä. Rikosten paljastuttua häntä myös paheksuttiin ja pidettiin suurpiirteisenä ja tyynenä kavaltajana, vaikka osa ihmisistä edelleenkin uskoi hänen syyttömyyteensä.

Idman piti itseään yhteiskunnallisesti kunnioitettuna ja kanssaihmistensä luottamuksen voittaneena avuliaana hyväntekijänä. Toisaalta hän kuvaili itseään liiallisen kunnianhimonsa ja sosiaalisuutensa vaivaamaksi, hermostuneeksi ja jopa masentuneeksi, koska ymmärsi, että oli ottanut liiallisia riskejä ja tehnyt vakavia rikoksia. Idmanin oma sisäinen ristiriita ja hänen aikalaistensa näkemysten muodostamat ristiriidat tekevätkin Idmanista mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Idman myönsi suurimman osan rikoksistaan, joista sai 15 vuoden vankeustuomion. Silti hän piti itseään hyväntekijänä, joka halusi tukea köyhiä ja rahoittaa ahdinkoon joutuneiden liikemiesten investointeja yhteisen edun nimissä.