Low-Carbon Energy Geopolitics: Case Finland

Abstract

The energy sector is among the main contributors to climate change. Individual countries and the EU have adopted climate and energy targets to mitigate the emissions from the energy sector. Finland is among the most ambitious states pursuing leadership in the low-carbon economy. However, low-carbon energy introduces new geopolitical issues for actors when fossil fuels are replaced with low-carbon energy. It is illustrated within the increased literature on low-carbon energy geopolitics during the past decade. Finland could be one of the winners of the upcoming energy transition based on a systemic level analysis. Yet we know little about its distinct low-carbon energy geopolitics and the related implications. This thesis aims to respond to this research gap by complementing the international level with the domestic level to study whether it is plausible to expect Finland’s geopolitical position to improve with the transition. The presented hypothesis is supported by discovering what kind of international dependencies the low-carbon energy structure could imply for Finland. Third, the study aims to disclose whether Finland could successfully respond to the low-carbon energy stimuli. The research design comprises a single case document analysis deploying qualitative content analysis. The analysis entails neoclassical realism as the theoretical framework combining systemic and domestic levels of analysis to provide means to study low-carbon energy resources as part of Finnish foreign policy behavior. The results show that the hypothesis is rejected, as it seems unlikely that Finland could emerge as a “geopolitical winner” in the energy transition. It is due to the unlikely achievement of necessary energy self-sufficiency, exports, and economic influence from the exports. Second, low-carbon energy structure will present new dependencies whose risks can be mitigated by enhancing the resource extraction and pursuing leadership in technology in low-carbon energy products and carriers such as green hydrogen. Hence it is plausible to assume that the implied political will of new investments needs a lot to materialize from words into actions providing Finland a geopolitical winner status approaching the low-carbon energy era.

Energiasektori on ilmastonmuutoksen pääsyitä, koska se aiheuttaa valtaosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Yksittäiset valtiot ja EU ovat ottaneetkin käyttöön ilmasto- ja energiatavoitteita vähentääkseen energiasektorin päästöjä. Suomi on kaikista kunnianhimoisten yksittäisten valtioiden joukossa vähähiilisen talouden tavoittelussa. Vähähiilinen energia tuo toimijoille kuitenkin mukanaan myös geopoliittisia ongelmia, kun fossiiliset polttoaineet enenevissä määrin korvataan vähähiilisellä energialla. Tämän voidaan katsoa heijastuvan eritoten akateemisten julkaisujen määrän kasvulla etenkin viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Suomi on aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa ennustettu yhdeksi ”geopoliittiseksi voittajaksi”, vaikka tiedämmekin varsin vähän sen vähähiilisen energian geopolitiikasta taikka sen vaikutuksista Suomeen. Tämän tutkielman tavoitteena on tästä syystä vastata tutkimusaukkoon täydentämällä systeemistä analyysia kotimaisilla muuttujilla, ja täten arvioida, onko tarkoituksenmukaista olettaa Suomen geopoliittisen aseman kohentumista energiatransition myötä. Tutkielma tarkastelee myös vähähiilisen energiajärjestelmän synnyttämiä kansainvälisiä riippuvaisuuksia Suomelle, sekä sitä, voidaanko olettaa Suomen olevan kykenevä vastaamaan vähähiilisyyden tuomiin kansainvälisiin ärsykkeisiin. Tutkielma on teoriaohjaava laadullinen tutkimus, jossa uusklassinen realismi luo tutkielman teoreettisen viitekehyksen yhdistämällä systeemisen tason sekä kotimaisen tason analyysit muodostaen näiden avulla eheän kokonaisuuden vähähiilisten energiaresurssien tutkimukselle osana Suomen ulkopolitiikkaa. Teoreettisia raameja tukee dokumenttianalyysi, joka tarkemmin käsittää sisällönanalyysin. Tutkielman aineisto koostuu Suomen valtion virallisista dokumenteista, tutkimusaineistosta sekä tutkimusta tukevista politiikkasuosituksista. Tutkielman analyysi paljastaa mielenkiintoisesti sen, miten hypoteesi Suomen kohentuvasta geopoliittisesta asemasta voidaan hylätä, sillä ei vaikuta todennäköiseltä, että Suomi näyttäytyy geopoliittisena ”voittajana” tulevan energiatransition myötä. Tämä johtuu epätodennäköisestä omavaraisuuden, vientimahdollisuuksien sekä viennin mahdollistavan taloudellisen vaikutusvallan saavuttamisesta Suomen kohdalla. Toiseksi vähähiilinen energiastruktuuri tuo mukanaan uusia geopoliittisia riippuvaisuuksia, joiden riskejä voidaan kuitenkin vähentää merkittävillä uusilla investoinneilla vähähiiliseen teknologiaan ja resursseihin. Tutkimus osoittaa, että poliittisen puheen materialisoimiseksi tarvitaan paljon toimia, jotta Suomelle voidaan olettaa ”geopoliittisen voittajan” statusta.