Lapsiköyhyyden kehitys 2000-luvun Suomessa

Abstract

Lasten kokema eriarvoisuus ja huono-osaisuus on yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun tasaisin väliajoin nouseva aihe. Lapsena koetulla köyhyydellä on vaikutuksia yksilön elämään niin lapsuudessa kuin myöhemmässäkin elämässä. Viime vuosina erityisesti koronapandemia on nostanut esiin kysymyksiä lasten välisestä eriarvoisuudesta ja lasten kokemasta köyhyydestä.

Tutkielmassa tarkastellaan lapsiköyhyyden kehitystä Suomessa 2000-luvun aikana. Keskeinen tutkimuskysymys on, kuinka lasten suhteellinen köyhyysaste on kehittynyt ja miten havaittua kehitystä voidaan mahdollisesti selittää. Lisäksi tarkastellaan, mitä tekijöitä lapsi- ja lapsiperheköyhyyden taustalta tyypillisesti löytyy. Lapsiköyhyyttä koskevaa tarkastelua taustoitetaan käymällä läpi köyhyyden määrittelyä ja mittaamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena perehtyen niin yleisesti köyhyyttä kuin tarkemmin lapsi- ja lapsiperheköyhyyttä koskevaan suomalaiseen tutkimukseen ja kirjallisuuteen.

Lapsiköyhyysaste on kasvanut 1990-luvun lopulta alkaen. Kehitys on ollut samansuuntaista kuin koko väestön köyhyysasteen kehitys. Kehitystä ja muutoksia köyhyysasteessa voidaan selittää esimerkiksi muutoksilla väestön mediaanitulossa sekä muutoksilla lapsiperheiden tuloissa. Tulot voivat muuttua esimerkiksi työttömyyden seurauksena, mutta myös poliittisten päätösten voidaan nähdä vaikuttavan lapsiköyhyyskehityksen taustalla. Lapsiperheille kohdistettujen tulonsiirtojen, kuten lapsilisän ja kotihoidontuen, reaaliarvo on heikentynyt 2000-luvun aikana, ja lapsiperheitä koskevista tulonsiirroista ja palveluista on leikattu.

Köyhissä lapsiperheissä on tyypillistä köyhyys työssäkäynnistä huolimatta, minkä voidaan nähdä liittyvän myös laajempaan keskusteluun sosiaaliturvajärjestelmän toimivuudesta. Ilmiö korostuu erityisesti yksinhuoltajaperheissä, joiden köyhyysaste on kasvanut tarkastelujaksolla huomattavasti jyrkemmin kuin kahden huoltajan perheissä. Myös työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen ja työttömyys sekä matala koulutustaso ovat lapsiperheiden köyhyysriskiä nostavia tekijöitä. Vuonna 2020 alkaneen koronakriisin vaikutuksia lapsiköyhyyteen ei vielä voi täysin arvioida.