Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen yhteys rahapeliongelmaan koronapandemian aikana
Heikkilä, Johanna (2022)
Heikkilä, Johanna
2022
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205205124
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205205124
Tiivistelmä
Tutkielmani aihe on sosiaalisen median identiteettikuplien yhteys rahapeliongelmaan koronapandemian aikana. Aihe on ajankohtainen, koska koronarajoitukset ovat siirtäneet sosiaalista vuorovaikutusta internettiin. Selvitän työssä, selittääkö sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen rahapeliongelmaa, ja onko muuttujien välinen mahdollinen yhteys itsenäinen. Arvioin tutkielmassa myös, onko korona-ajalle tyypillisellä sosiaalisella eristäytymisellä yhteyttä sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää teorian sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen prosessista sekä sosiaalisen identiteetin lähestymistavan.
Tutkielman aineistona on ”Rahapelaamisen uudet muodot 2021–2023” -kyselyaineisto, joka on kerätty internetpaneeli Norstatin toimesta huhtikuussa 2021. Otos heijastaa alueellisesti ja sosiodemografisesti suomalaista populaatiota, ja sen perusjoukkoa ovat 18–75-vuotiaat suomalaiset. Tutkimusmenetelminä käytin järjestyskorrelaatiokerrointa ja logistista regressioanalyysia. Taustoittavan tutkimuskysymyksen selitettävä muuttuja oli sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen, ja selittävä muuttuja korona-ajan kontaktien rajoittaminen. Varsinaisen tutkimuskysymyksen kohdalla selitettävä muuttuja oli rahapeliongelma, ja selittäviä muuttujia olivat identiteettikupliin sitoutuminen, impulsiivisuus, yksinäisyys, yhteenkuuluvuus perheeseen ja ystäviin, ikä sekä sukupuoli. Käytin tutkimusmenetelmänä vaiheittaista logistista regressioanalyysia.
Ensimmäinen hypoteesini kumoutui korrelaatiotarkastelussa, sillä korona-aikana rajoitetut kohtaamiset eivät olleet yhteydessä sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumiseen. Myöskään rahapeliongelman ja identiteettikupliin sitoutumisen välistä itsenäistä yhteyttä ei löytynyt, kun muut rahapeliongelmaan vaikuttavat tekijät huomioitiin regressioanalyysissa. Yhteyden tilastollinen merkitsevyys heikentyi selvästi, kun lisäsin iän mukaan malliin. Kontrollimuuttujista impulsiivisuus ja naissukupuoli olivat positiivisesti yhteydessä rahapeliongelmaan. Riski rahapeliongelmaan laski hieman ikävuosien myötä, ja silloin, kun koettiin yhteenkuuluvuutta perheeseen ja ystäviin.
Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen ei analyysini kohdalla ollut luotettava ennustaja rahapeliongelmalle. Tutkielmani tuloksista voi kuitenkin päätellä, että ikä välittää kupliin sitoutumisen ja rahapeliongelman välistä heikkoa yhteyttä. Aiemmin havaittu yhteys rahapeliongelman ja kuplien välillä saattaakin osittain selittyä nuorella iällä. Voi myös olla, että kupliin sitoutuminen on yhteydessä ongelmakäyttäytymiseen vain joillakin ryhmillä tai toisena ajankohtana kuin koronakriisin aikaan, ja se ei tästä syystä vaikuta selittävän rahapeliongelmaa. Tutkielman tulokset ovat osin linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, jotka käsittelevät sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen ja riippuvuuskäyttäytymisen välistä suhdetta.
Tutkielman aineistona on ”Rahapelaamisen uudet muodot 2021–2023” -kyselyaineisto, joka on kerätty internetpaneeli Norstatin toimesta huhtikuussa 2021. Otos heijastaa alueellisesti ja sosiodemografisesti suomalaista populaatiota, ja sen perusjoukkoa ovat 18–75-vuotiaat suomalaiset. Tutkimusmenetelminä käytin järjestyskorrelaatiokerrointa ja logistista regressioanalyysia. Taustoittavan tutkimuskysymyksen selitettävä muuttuja oli sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen, ja selittävä muuttuja korona-ajan kontaktien rajoittaminen. Varsinaisen tutkimuskysymyksen kohdalla selitettävä muuttuja oli rahapeliongelma, ja selittäviä muuttujia olivat identiteettikupliin sitoutuminen, impulsiivisuus, yksinäisyys, yhteenkuuluvuus perheeseen ja ystäviin, ikä sekä sukupuoli. Käytin tutkimusmenetelmänä vaiheittaista logistista regressioanalyysia.
Ensimmäinen hypoteesini kumoutui korrelaatiotarkastelussa, sillä korona-aikana rajoitetut kohtaamiset eivät olleet yhteydessä sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumiseen. Myöskään rahapeliongelman ja identiteettikupliin sitoutumisen välistä itsenäistä yhteyttä ei löytynyt, kun muut rahapeliongelmaan vaikuttavat tekijät huomioitiin regressioanalyysissa. Yhteyden tilastollinen merkitsevyys heikentyi selvästi, kun lisäsin iän mukaan malliin. Kontrollimuuttujista impulsiivisuus ja naissukupuoli olivat positiivisesti yhteydessä rahapeliongelmaan. Riski rahapeliongelmaan laski hieman ikävuosien myötä, ja silloin, kun koettiin yhteenkuuluvuutta perheeseen ja ystäviin.
Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen ei analyysini kohdalla ollut luotettava ennustaja rahapeliongelmalle. Tutkielmani tuloksista voi kuitenkin päätellä, että ikä välittää kupliin sitoutumisen ja rahapeliongelman välistä heikkoa yhteyttä. Aiemmin havaittu yhteys rahapeliongelman ja kuplien välillä saattaakin osittain selittyä nuorella iällä. Voi myös olla, että kupliin sitoutuminen on yhteydessä ongelmakäyttäytymiseen vain joillakin ryhmillä tai toisena ajankohtana kuin koronakriisin aikaan, ja se ei tästä syystä vaikuta selittävän rahapeliongelmaa. Tutkielman tulokset ovat osin linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, jotka käsittelevät sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen ja riippuvuuskäyttäytymisen välistä suhdetta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7047]