Nahkaesiliinasta Viiltäjä-Jackiin : Whitechapelin vuoden 1888 murhien uutisointi The Manchester Guardianissa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa analysoin The Manchester Guardian-lehden uutisointia vuoden 1888 aikana tehdyistä Suur-Lontoon Whitechapelin kaupunginosan murhista. Whitechapelin murhien tapaus tunnetaan vielä nykypäivänä ja eritoten populaarikulttuurissa paremmin Viiltäjä-Jackin myytistä johtuen tapauksen luonteesta ja sensaationhakuisesta uutisoinnista aikalaislehdistön toimesta. Nykyään Whitechapelin murhia pidetäänkin yleisesti ensimmäisenä modernina sarjamurhatapauksena. The Manchester Guardian oli vahvasti riippuvainen muun lehdistön uutisoinnista oman uutisointinsa kohdalla. Analyysin pohjalta selvitän, millaista muutosta pääotsikoiduissa uutisissa tapauksen edetessä tapahtui erityisesti käytetyn retoriikan kohdalla ja millainen kuva sillä puolestaan onnistuttiin välittämään lukijalle. The Manchester Guardianin uutisoinnissa tapahtuva muutos tapahtuu siis retorisin keinoin, kun uutisointi siirtyy graafisesta julmien murhien kuvailemisesta sekä uhrien sosiaalisen statuksen korostamisesta aina murhaajan henkilöllisyyden arvuutteluun, myöhäisviktoriaanisen ajan sosiaalisten ongelmien, kuten esimerkiksi antisemitismin ja ksenofobian levittämiseen sekä paikallisen poliisin ratkaisukyvyttömyyden rankkaan arvosteluun. Tapauksen edetessä murhaaja saa myös kaksi lempinimeä lehdeltä, Nahkaesiliina ja Viiltäjä-Jack. Tapausten graafinen kuvailu uutisissa antaa lukijalle todella raa’an ja verisen kuvan murhista ja niihin liittyvistä mahdollisista tapahtumista, samalla tietoisesti valitulla retoriikalla levittäen juutalaisvastaisuutta ja muukalaisvihaa lukijoiden joukossa, mitkä olivat jo valmiiksi todella suuria ongelmia Suur-Lontoossa 1880- luvulla. Murhaajalle lempinimen antaminen taas pyrkii luomaan sensaatiomaisesti kauhua ja pelkoa lukijassa, kun murhaaja tehdään näin ollen lukijalle ”tutuksi” ja tuodaan lähemmäs. Muutos uutisoinnissa tapahtuu murha kerrallaan, ja otsikoista pyritään tekemään yksi toisensa jälkeen entistä houkuttelevampia lukijoille. Uutisissa kuitenkin toistuu hyvin pitkälti samanlainen kaava jokaisen murhan kohdalla, eikä uutisoinnissa nähdä mitään järisyttävää rakenteellista muutosta tapauksen edetessä. The Manchester Guardianin uutisointi noudattaa hyvinkin tarkasti viktoriaanisen ajan sensaationhakuisen pennilehdistön tyyliä uutisoinnissaan, mikä johtuu siitä, että lehti on erittäin riippuvainen muiden lehtien tekemistä uutisista ja jakamista tiedoista.