Työn merkityksellisyys ja liikkumavara, Case Perusturvakuntayhtymä Karviainen

Abstract

Tutkimuksessa keskiössä ovat erilaiset työelämäkokemukset sekä esimiesten työn merkityksellisyyden ja liikkumavaran näkemykset sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimus painottuu esimiesten yksilöllisiin kokemuksiin osastonhoitajan työssä koetusta liikkumavarasta ja sen suhteesta työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Länsi-Uudellamaalla toimiva Perusturvakuntayhtymä Karvainen, joka on perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntayhtymä, joka sijaitsee maantieteellisesti Karkkilan ja Vihdin alueella. Haastattelut toteutettiin kuudelle esimiehelle puolistrukturoituina teemahaastatteluina helmi-maaliskuussa 2022. Haastattelulla haettiin vastauksia tutkimuskysymykseen, jolla pyrittiin selvittämään vaikuttaako liikkumavara esimiesten työn merkityksellisyyden kokemuksiin?

Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin sovittuun case-organisaatioon, ikäihmisten palveluiden parissa työskenteleville valikoiduille osastonhoitajille. Tutkimuksen aineisto keskittyy kuuteen yksilöhaastatteluun ja sen myötä syntyneeseen teemahaastattelumateriaaliin. Kerätty aineisto käsiteltiin ja tulkittiin teoriaohjaajan sisällönanalyysin menetelmin. Aineistoa peilattiin keskeisiltä osin työn merkityksellisyyden ja liikkumavaran tieteelliseen kirjallisuuteen ja niitä työelämässä huomioiviin lähtökohtiin. Analyysin pohjalta syntyi tuotoksena kuvaajat jaetusta hedelmästä, kuormituskaaviosta sekä liikkumavaran ja työn merkityksellisyyden tasokuvioista havainnollistamaan syntyneitä käsityksiä ja ymmärrystä tutkituista ilmiöistä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että esimiesten työssä kokema liikkumavara vaikuttaa kahden suuntaisesti heidän kokemuksiinsa työn merkityksellisyydestä. Myönteisesti koettu ja toteutuva liikkumavara vaikuttaa positiivisesti työn merkityksellisyyteen ja rajoittunut liikkumavara puolestaan vaikuttaa kielteisesti työn merkityksellisyyden kokemukseen ja sen ilmenemiseen. Työelämässä merkityksellisyys muodostuu varsin yksilöllisesti erilaisista tekijöistä. Merkityksellisyyttä rakentuu tarpeiden, toiminnan ja kohtaamisten kautta. Liikkumavara puolestaan pääsee toteutumaan itse työn, toimijuuden ja suhteiden avulla. Esimiesten työn tasapaino, kuten palautumisen ja kuormittumisen merkitys ja työn rajaamiseen liittyvät tekijät, kuten priorisoinnin tarve nousivat tutkimuksessa kiinteästi esiin, koska ne vaikuttivat heidän kokemukseensa työn merkityksellisyydestä ja olivat osaltaan riippuvaisia liikkumavaran toteutumisesta. Näin ollen myös työhyvinvoinnin teemoja on tutkimuksen osana käsitelty.

Aihe on nähtävissä ajankohtaisena työelämän muutoksellisuuden myötä ja se mahdollistaa tarttumapintoja jatkotutkimukselle, kuten tarkempaan syventymiseen organisaatioiden kykyyn mahdollistaa työntekijöilleen liikkumavaran ja itseohjautuvuuden toteutumista. Hyödyllistä tietoa voisi koostaa myös tutkittaessa tarkemmin liikkumavaran vaikuttavuutta työhyvinvoinnin teemoihin tai sen roolia organisaatiokulttuurin osana.