Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Jeesuksesta?: Hengellisyyden vaikutukset sosiaalityön ammatillisuuden toteutumiselle päihdehoidossa

Abstract

Kandidaatin tutkielmani käsittelee hengellisyyden vaikutuksia sosiaalityön ammatillisuudelle päihdehoidossa. Hengellisyyden ja uskonnon merkitykset ovat yhteiskunnallisesti vaihdelleet eri aikakausina, mutta nykyaikana hengellisyyden osaksi toimintaansa kytkevät päihdehoidon toimijat ovat yleistyneet maailmalla. Tässä tutkielmassa hengellisyydellä tarkoitan subjektiivista konstruktiota, joka määrittää yksilön elämää, jokapäiväistä toimintaa sekä näkemystä elämäntarkoituksesta tai merkityksestä. Samalla erottelen hengellisyyden käsitteen yhteisön järjestelmien kautta rakentuvasta uskonnon käsitteestä, vaikka tarkastelen uskontoa yhtenä mahdollisena hengellisyyden ilmenemismuotona. Hengellisyys tuodaan esiin sosiaalityön globaaleissa eettisissä periaatteissa ja tarkastelen ammatillisuuden käsitettä niiden kautta.

Toteutin tutkimukseni laadullisen review-tutkimuksen keinoin, hyödyntäen aineiston analysoinnissa teemoittelua. Aineistoon valitsemistani yhdestätoista tieteellisestä artikkelista yhdeksän on kirjoitettu Yhdysvaltojen kontekstissa. Tuloksista ilmenee kaksi pääteemaa: Hengellisyyden tarjoama tuki sekä haasteet sosiaalityön ammatillisuudelle päihdehoidossa. Nämä kaksi pääteemaa muodostivat myös kaksi tutkimuskysymystäni. Sosiaalityön ammatillisuutta tukevina tekijöinä havaitsin hengellisyyden vaikutukset päihteiden käyttöä vähentävänä tekijänä sekä avoimesti määritellyn hengellisyyden tavoitteen. Lisäksi ammatillisuutta osoitti tukevan palvelunsaajien henkilökohtaisten valintojen kunnioittaminen, sekä hengellisyys osana kokonaisvaltaista asiakaskohtaamista. Sosiaalityön ammatillisuutta haastavina tekijöinä havaitsin uskoon perustuvan toiminnan määrittelyn haasteellisuuden, joka kytkeytyy uskonnollisen toiminnan haittavaikutuksiin. Lisäksi haasteet näkyivät myös inhimillisen potentiaalin merkityksessä, jolloin erilaiset päihdehoidon toimijat saattavat tarjota erilaisia malleja siitä, miten päihdehoito voi onnistua ilman korkeampaa voimaa. Aineistosta nousi esiin myös vähemmistöjen huomioinnin haaste osana hengellisyyden hyödyntämistä päihdehoidossa.

Aineiston yhtenä ongelmana on, että siinä painottuu Anonyymit Alkoholistit liikkeen merkitys, eikä tutkimukseni välttämättä kykene tarjoamaan riittävästi tietoa AA:n ulkopuolelle jäävistä uskoon perustuvista organisaatioista. Lisäksi maantieteellisesti Yhdysvaltoihin painottuva aineisto asetti minut pohtimaan, olisiko hengellisyyteen kytkeytyviä jatkotutkimuksia mahdollista toteuttaa onnistuneesti suomalaisessa kontekstissa. On olennaista sosiaalityön ammatillisuuden kannalta, luovatko sosiaalityöntekijät mahdollisuudet hengellisyyden käsittelylle asiakaskohtaamisissa.