QRS-akselin merkitys ennusteeseen sepelvaltimotautikohtauspotilailla
Kurvinen, Henri-Jussi (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205195099
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205195099
Tiivistelmä
Johdanto:
EKG:n frontaalitason QRS-akselin kääntyminen normaalialueen ulkopuolelle voi johtua monista eri kardiologisista tiloista. Kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän tietoa QRS-akselin merkityksestä ennusteellisena tekijänä sepelvaltimotautikohtauspotilailla.
Aineisto ja menetelmät:
Tässä tutkimuksessa arvioimme frontaalitason QRS-akselin ja sen muuttumisen merkitystä sairaalajakson aikana sepelvaltimotautikohtauspotilaiden ennusteeseen. Aineistona käytimme TACOS (Tampere Acute Coronary Syndrome) -tutkimuksen aineistoa, joka sisälsi kaikki sepelvaltimokohtaus potilaat, jotka tulivat hoitoon Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan 1.1.2002 – 31.3.2003 välisenä aikana. Yhteensä 1026 potilasta täytti sisäänottokriteerit. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään tulovaiheen EKG:n QRS-akselin perusteella: normaali akseli (-29o - +90o, n = 823), vasen akseli (-30o - -90o, n = 166) ja oikea tai vahvasti oikealle kääntynyt akseli (90o - +270o, n = 37). Lisäksi potilaat jaettiin ryhmiin tulo- ja kotiutusvaiheen EKG:n akselimuutoksen perusteella: akselin muutos näiden kahden ajankohdan välillä 0o - +30o, yli +30o, -1o - -30o ja alle -30o.
Tulokset:
Elossaoloaikojen mediaanit olivat normaalin akselin ryhmässä 9,0 vuotta (95 % luottamusväli 7,9-10,0), vasemman akselin ryhmässä 3,6 vuotta (2,4-4,7) ja oikean tai vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä 1,3 vuotta (0,2-2,4). Sekä lyhyen että pitkän aikavälin kuolleisuus oli pienempi normaalin akselin ryhmässä ja suurempi oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä. Monimuuttuja-analyysissä sekä vasemman että oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin vaarasuhde oli korkeampi verrattuna normaaliin akseliin (vasen akseli: adjustoitu HR [aHR] 1,35; 95 % luootamusväli 1,10-1,70, p=0,004; oikea ja vahvasti oikealle kääntynyt akseli: aHR 1,84; 95 % luottamusväli 1,26-2,70, p=0,002). QRS-akselin muuttuminen akseliryhmästä toiseen havaittiin 152 potilaalla. Akselimuutoksella ei ollut vaikutusta ennusteeseen.
Johtopäätös:
Sekä vasen että oikea tai vahvasti oikealle kääntynyt akseli olivat yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen sepelvaltimotautikohtauspotilailla. Huonoin ennuste oli oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä. QRS-akselin muutoksella sairaalajakson aikana ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen.
EKG:n frontaalitason QRS-akselin kääntyminen normaalialueen ulkopuolelle voi johtua monista eri kardiologisista tiloista. Kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän tietoa QRS-akselin merkityksestä ennusteellisena tekijänä sepelvaltimotautikohtauspotilailla.
Aineisto ja menetelmät:
Tässä tutkimuksessa arvioimme frontaalitason QRS-akselin ja sen muuttumisen merkitystä sairaalajakson aikana sepelvaltimotautikohtauspotilaiden ennusteeseen. Aineistona käytimme TACOS (Tampere Acute Coronary Syndrome) -tutkimuksen aineistoa, joka sisälsi kaikki sepelvaltimokohtaus potilaat, jotka tulivat hoitoon Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan 1.1.2002 – 31.3.2003 välisenä aikana. Yhteensä 1026 potilasta täytti sisäänottokriteerit. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään tulovaiheen EKG:n QRS-akselin perusteella: normaali akseli (-29o - +90o, n = 823), vasen akseli (-30o - -90o, n = 166) ja oikea tai vahvasti oikealle kääntynyt akseli (90o - +270o, n = 37). Lisäksi potilaat jaettiin ryhmiin tulo- ja kotiutusvaiheen EKG:n akselimuutoksen perusteella: akselin muutos näiden kahden ajankohdan välillä 0o - +30o, yli +30o, -1o - -30o ja alle -30o.
Tulokset:
Elossaoloaikojen mediaanit olivat normaalin akselin ryhmässä 9,0 vuotta (95 % luottamusväli 7,9-10,0), vasemman akselin ryhmässä 3,6 vuotta (2,4-4,7) ja oikean tai vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä 1,3 vuotta (0,2-2,4). Sekä lyhyen että pitkän aikavälin kuolleisuus oli pienempi normaalin akselin ryhmässä ja suurempi oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä. Monimuuttuja-analyysissä sekä vasemman että oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin vaarasuhde oli korkeampi verrattuna normaaliin akseliin (vasen akseli: adjustoitu HR [aHR] 1,35; 95 % luootamusväli 1,10-1,70, p=0,004; oikea ja vahvasti oikealle kääntynyt akseli: aHR 1,84; 95 % luottamusväli 1,26-2,70, p=0,002). QRS-akselin muuttuminen akseliryhmästä toiseen havaittiin 152 potilaalla. Akselimuutoksella ei ollut vaikutusta ennusteeseen.
Johtopäätös:
Sekä vasen että oikea tai vahvasti oikealle kääntynyt akseli olivat yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen sepelvaltimotautikohtauspotilailla. Huonoin ennuste oli oikean ja vahvasti oikealle kääntyneen akselin ryhmässä. QRS-akselin muutoksella sairaalajakson aikana ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen.