Vesihuollon verkostosaneerausten hiilijalanjäljen pienentäminen

Abstract

Suomen hiilineutraaliustavoite on asetettu vuoteen 2035. Tavoitteen täyttämiseksi vaaditaan kaupunkien ja eri toimialojen osallistumista, joten myös vesihuoltoalan tulee vähentää päästöjä. Vesijohto- ja jätevesiverkoston saneeraukset ovat välttämättömiä, mutta aiheuttavat päästöjä. Työn tavoitteena oli laskea vesijohdon ja jätevesiviemärin verkostosaneerausten hiilijalanjälki tapaustarkastelun avulla ja löytää työmaiden merkittävimmät päästölähteet. Tapaustarkastelussa tutkitut putkikoot olivat vesijohdolle DN150 ja DN400 sekä jätevesiviemärille DN300 ja DN1000. Laskenta sisälsi kuljetukset, vesijohto- ja jätevesiviemäriputken, kolmen sulkuventtiilin ja kaivojen valmistuksen, työkoneiden käytön, maamassojen valmistuksen ja odottavan liikenteen hidastumisen. Työn lähtöarvoja kerättiin kirjallisuudesta ja kuudesta asiantuntijahaastatteluista. Haastateltavat valittiin tutkimukseen osallistuneiden vesilaitosten, Tampereen Veden ja Turun Vesihuolto Oy:n käyttämistä putkitoimittajista ja urakoitsijoista. Pienillä putkiko’oilla suurin osa päästöistä aiheutui työkoneiden käytöstä ja suurilla putkiko’oilla putken valmistuksesta. Verkostojen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää putkimateriaalivalinnalla, valitsemalla sopiva määrä sulkuventtiileitä ja kaivoja, lyhentämällä maamassojen kuljetusetäisyyksiä, suosimalla yhteisprojekteja esimerkiksi verkosto- ja katusaneerauksissa, valitsemalla sopiva saneerausmenetelmä ja käyttämällä työkoneissa vähäpäästöisempiä tai fossiilivapaita polttoaineita.