Mentalisaatiokyvyn yhteys nuoren psykofysiologiseen stressireaktiivisuuteen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mentalisaatiokyvyn yhteyttä nuoren psykofysiologiseen stressireaktiivisuuteen äidin ja nuoren välisessä perhekonfliktitilanteessa. Stressireaktiivisuus ja mentalisaatio ovat tärkeitä sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, ja ne tarkastelevat sitä eri näkökulmista. Stressireaktiivisuuden kautta voidaan tarkastella ilmiötä kehollisesta ja mentalisaation kautta psyykkisestä näkökulmasta. Sekä mentalisaation että stressireaktiivisuuden kannalta olennaiset aivoalueet käyvät läpi merkittävän kehitysvaiheen nuoruuden aikana, joten tutkimusta on tärkeää tehdä juuri nuoruudessa. Stressireaktiivisuutta tarkasteltiin kortisolin ja alfa-amylaasin avulla, ja tämän pohjalta muodostettiin kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli, miten nuoren mentalisaatiokyky on yhteydessä kortisolin lähtötasoon ja reaktiivisuuteen perhekonfliktitilanteessa. Toisena tutkimuskysymyksenä oli, miten nuoren mentalisaatiokyky on yhteydessä alfa-amylaasin lähtötasoon ja reaktiivisuuteen perhekonfliktitilanteessa. Aiemman tutkimuksen perusteella korkean mentalisaatiokyvyn oletettiin olevan yhteydessä matalampaan kortisolin lähtötasoon ja korkeampaan kortisolin reaktioon. Alfa-amylaasin ja mentalisaatiokyvyn yhteydestä ei asetettu hypoteesia aiemman tutkimustiedon puutteen vuoksi.

Tutkimus perustui vuonna 1999 alkaneen Kehityksen Ihmeet (KEHI) -pitkittäistutkimuksen aineistoon. KEHI-tutkimuksessa on ollut tähän mennessä seitsemän vaihetta. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto oli kerätty aikapisteissä T6 ja T7, jolloin tutkittavat olivat 17–19-vuotiaita (T6) ja 18–20-vuotiaita (T7). Lopullinen aineisto koostui 66 nuoresta (59.1 % tyttöjä). Nuoren mentalisaatiokykyä mitattiin itsearviointikyselyllä, josta muodostettiin kaksi summamuuttujaa: mentalisaation varmuus ja epävarmuus. Näistä ensimmäinen kuvaa korkeampaa ja jälkimmäinen matalampaa mentalisaatiota. Nuoren stressireaktiivisuutta kuvastavat kortisoli ja alfa-amylaasi analysoitiin viidestä sylkinäytteestä, jotka kerättiin äidin ja nuoren välisen konfliktikeskustelun aikana. Stressireaktiivisuudesta muodostettiin yhteensä neljä muuttujaa, sillä sekä kortisolista että alfa-amylaasista haluttiin tarkastella lähtötasoa ja stressireaktiota, joka laskettiin erityksen kokonaismuutoksen suhteena lähtötasoon.

Yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Tulokset osoittivat, että mentalisaation varmuusmuuttuja oli positiivisesti yhteydessä alfa-amylaasin lähtötasoon, ja epävarmuusmuuttuja puolestaan oli negatiivisesti yhteydessä alfa-amylaasin lähtötasoon. Muita tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu, eli oletus kortisolin lähtötason ja reaktiivisuuden yhteydestä mentalisaatiokykyyn ei saanut tukea. Tutkimustulokset antavat alustavia viitteitä siitä, että nuoren mentalisaatiokyky olisi yhteydessä korkeampaan alfa-amylaasin lähtötasoon perhekonfliktitilanteessa, mutta ei alfa-amylaasin reaktioon eikä kortisolin lähtötasoon tai reaktioon.