Nuorten tunteiden säätelyn yhteys stressireaktiivisuuteen
Holma, Sanna; Lappalainen, Milana (2022)
Holma, Sanna
Lappalainen, Milana
2022
Psykologian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205164953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205164953
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten nuorten tunteiden säätelystrategioiden käyttö on yhteydessä heidän stressireaktiivisuuteensa nuoren ja vanhemman välisessä konfliktikeskustelussa. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodosti Grossin (1999) prosessimalli, joka jakaa tunteiden säätelystrategiat ennakoiviin- ja reaktiosidonnaisiin keinoihin. Ennakoivista strategioista keskityimme kognitiiviseen uudelleenarviointiin ja reaktiosidonnaisista keinoista tunneilmaisun tukahduttamiseen. Stressireaktiivisuudella tarkoitetaan hetkittäisten stressaavien tai stressaaviksi koettujen tilanteiden aiheuttamaa stressijärjestelmien aktivoitumista. Tutkimuksessa tarkasteltiin hypotalamus-aivolisäke lisämunuaiskuori (HPA) -akselin aktivaatiota kortisolihormonin avulla ja sympaattisen hermoston aktivaatiota alfa-amylaasi entsyymin avulla. Molemmista tarkasteltiin lähtötasoa ja reaktiivisuutta vasteena konfliktikeskustelulle. Aikaisemman tutkimuksen perusteella kognitiivisen uudelleenarvioinnin ja tunneilmaisun tukahduttamisen oletettiin lisäävän kortisolireaktiivisuutta. Alfa-amylaasin osalta ei asetettu hypoteeseja aikaisemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi.
Tutkimus oli osa vuonna 1999 alkanutta Kehityksen Ihmeet -pitkittäistutkimusta. Tutkimuksen lopullisen aineiston muodostivat 65 nuorta, jotka olivat syntyneet vuosina 1999–2000. Tutkimuksessa hyödynnettiin myöhäisnuoruuden aikana kerättyä aineistoa, jossa kartoitettiin tunteiden säätelystrategioiden käyttöä Emotion Regulation Questionnaire (ERQ) -kyselymittarilla. Stressireaktiivisuutta mittaavat kortisoli ja alfa amylaasi oli analysoitu nuoren ja tämän äidin välisen konfliktikeskustelun aikana kerätyistä viidestä sylkinäytteestä. Kognitiivisen uudelleenarvioinnin ja tunneilmaisun tukahduttamisen yhteyksiä stressireaktiivisuusmuuttujiin tarkasteltiin korrelaatioanalyysin avulla.
Tulosten perusteella suurempi kognitiivisen uudelleenarvioinnin määrä oli yhteydessä korkeampaan alfa-amylaasin lähtötasoon. Myös kognitiivisen uudelleenarvioinnin ja kortisolireaktiivisuuden välillä havaittiin viitteellisesti merkitsevä negatiivinen yhteys, joka oli ristiriidassa asetetun hypoteesin kanssa. Tunneilmaisun tukahduttamisen osalta ei löydetty merkitseviä yhteyksiä stressireaktiivisuusmuuttujiin. Tutkimus antoi viitteitä nuorten tunteiden säätelyn ja stressireaktiivisuuden välisten yhteyksien tutkimisen merkityksestä, sillä tunteiden säätely on monin tavoin yhteydessä kasvavan nuoren hyvinvointiin. Se antoi myös tukea nuoren ja vanhemman välisen konfliktikeskustelun käytölle stressitehtävänä sekä alfa-amylaasin hyödyntämiselle nuorten tutkimisessa. Tulevaisuudessa aihetta tulisi tutkia suuremmilla otoksilla.
Tutkimus oli osa vuonna 1999 alkanutta Kehityksen Ihmeet -pitkittäistutkimusta. Tutkimuksen lopullisen aineiston muodostivat 65 nuorta, jotka olivat syntyneet vuosina 1999–2000. Tutkimuksessa hyödynnettiin myöhäisnuoruuden aikana kerättyä aineistoa, jossa kartoitettiin tunteiden säätelystrategioiden käyttöä Emotion Regulation Questionnaire (ERQ) -kyselymittarilla. Stressireaktiivisuutta mittaavat kortisoli ja alfa amylaasi oli analysoitu nuoren ja tämän äidin välisen konfliktikeskustelun aikana kerätyistä viidestä sylkinäytteestä. Kognitiivisen uudelleenarvioinnin ja tunneilmaisun tukahduttamisen yhteyksiä stressireaktiivisuusmuuttujiin tarkasteltiin korrelaatioanalyysin avulla.
Tulosten perusteella suurempi kognitiivisen uudelleenarvioinnin määrä oli yhteydessä korkeampaan alfa-amylaasin lähtötasoon. Myös kognitiivisen uudelleenarvioinnin ja kortisolireaktiivisuuden välillä havaittiin viitteellisesti merkitsevä negatiivinen yhteys, joka oli ristiriidassa asetetun hypoteesin kanssa. Tunneilmaisun tukahduttamisen osalta ei löydetty merkitseviä yhteyksiä stressireaktiivisuusmuuttujiin. Tutkimus antoi viitteitä nuorten tunteiden säätelyn ja stressireaktiivisuuden välisten yhteyksien tutkimisen merkityksestä, sillä tunteiden säätely on monin tavoin yhteydessä kasvavan nuoren hyvinvointiin. Se antoi myös tukea nuoren ja vanhemman välisen konfliktikeskustelun käytölle stressitehtävänä sekä alfa-amylaasin hyödyntämiselle nuorten tutkimisessa. Tulevaisuudessa aihetta tulisi tutkia suuremmilla otoksilla.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7052]