Toteutan, vaikutan, voin, pystyn : Minäpystyvyys osana työn merkityksellisyyden kokemuksia

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka tunne minäpystyvyydestä vaikuttaa työn merkityksellisyyden kokemuksiin. Aiemman tutkimustiedon valossa tiedämme työn merkityksellisyyden tunteen positiiviset vaikutukset työelämän laatuun, työhyvinvointiin, motivaatioon ja työhön sitoutumiseen. Tunnemme myös minäpystyvyyden positiivisen, vahvasti eteenpäin vievän voiman ja sen vaikutukset yksilön hyvinvointiin sekä toimintakykyyn. Vaikka minäpystyvyyden ja työn merkityksellisyyden välistä suhdetta on reilun kymmenen vuoden aikana tutkimuksissa sivuttu, on sen syvempi ymmärrys jäänyt kuitenkin vaillinaiseksi. Tätä ymmärrystä tutkimuksen on tarkoitus lisätä.

Laadullisena tutkimuksena, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen, tutkielma täydentää osaltaan työn merkityksellisyydestä tehdyn laadullisen tutkimuksen vähäisyyden aiheuttamaa tietovajetta ja tuo esiin ihmisten kokemuksia sekä ajatuksia työn merkityksellisyyden tunteen taustalla. Samalla tutkimus selvittää, kuinka merkittävä rooli yksilön pystyvyysuskolla on näiden kokemusten muodostumisessa.

Minäpystyvyys ei tutkielman valossa näyttäisi niinkään olevan yksi työn merkityksellisyyden lähteistä sikäli, että sitä voitaisiin tai osattaisiin sellaisena sanoittaa. Sen sijaan minäpystyvyys näyttää vaikuttavan merkittävästi siihen, voiko jostain pyrkimyksestä, päämäärästä tai arvo-odotuksesta ylipäätään muodostua tärkeää työn merkityksellisyyden lähdettä. Tuntuakseen merkitykselliseltä, tulee yksilön tutkimuksen mukaan kokea kyvykkyyttä vaikuttaa arvokkaana tai merkityksellisenä pitämänsä asian tai päämäärän toteutumiseen. Jos omia toimia suhteessa pyrkimyksiin pitää mitättöminä ja tehottomina jäävät ne myös mitättömiksi ja tehottomiksi, siis merkityksettömiksi.

Tutkimus nostaa esille erityisesti kaksi työn merkityksellisyyden muodostumisen kannalta oleellista ulottuvuutta. Työn kautta tulisi olla mahdollista vaikuttaa positiivisesti muihin ihmisiin ja suurempaan hyvään sekä ilmaisemaan itseään omia arvojaan kunnioittaen. Oleellista tutkimuksen kannalta on, että molemmat näistä aiemmissa tutkimuksissakin esitetyistä ulottuvuuksista edellyttävät kokemusta siitä, että pystyy itse aktiivisena toimijana vaikuttamaan edellä mainittujen ulottuvuuksien toteutumiseen. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että pieni osa ihmisistä ei välttämättä kaipaa kokemusta kyvykkyydestä vaikuttaa tavoiteltavina pitämiinsä asioihin kokeakseen näiden kautta merkityksellisyyttä työssään. Suuressa kuvassa tutkimus esittää kuitenkin selvästi kyvykkyytemme vaikuttaa arvokkaina pitämiemme pyrkimysten toteutumiseen olevan tärkeä työn merkityksellisyyden tunteen mekanismi.