Perheeltä ja ystäviltä saadun koetun sosiaalisen tuen yhteys resilienssiin varhais- ja keskinuoruusiässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eroavatko varhais- (13–14-vuotiaat) ja keskinuoruusikäisten (15–17-vuotiaat) nuorten kokemukset perheeltä ja ystäviltä saadun sosiaalisen tuen suhteen. Lisäksi tarkastelimme, miten nuorten kokemukset perheeltä ja ystäviltä saadusta sosiaalisesta tuesta ovat yhteydessä resilienssiin ja onko yhteys erilainen varhais- ja keskinuoruusikäisillä. Aiemman tutkimustiedon perusteella oletimme perheen tuen olevan yhtäläistä varhais- ja keskinuoruusikäisten ryhmissä, kun taas ystävien tuen oletimme olevan korkeampaa keskinuoruusiässä kuin varhaisnuoruudessa. Lisäksi toisen tutkimuskysymyksemme osalta oletimme sekä perheen että ystävien tuen olevan positiivisesti yhteydessä resilienssiin. Aiemman tutkimustiedon puutteen vuoksi emme asettaneet hypoteesia sen suhteen, eroavatko perheen ja ystävien tuen yhteydet resilienssiin varhais- ja keskinuoruusikäisillä.

Tutkimus pohjautuu aineistoon, joka on osa laajempaa Maahanmuuttajanuorten Psykososiaalinen Tukeminen Koulussa (Refugees Well School, RWS) -interventiotutkimusta. Tutkimusaineisto koostui tutkimuksen alkumittauksesta, joka kerättiin sähköisellä kyselyllä 16 vapaaehtoisesta yläkoulusta eri puolilta Suomea syksyllä 2019. Tutkimukseen osallistui 1711 13–17-vuotiasta nuorta. Tutkittavat jaettiin iän perusteella varhais- (13–14-vuotiaat) ja keskinuoruusikäisiin (15–17-vuotiaat), jotta ikäryhmävertailu oli mahdollista. Resilienssiä mitattiin Child and Youth Resilience Measure (CYRM-12) -kyselyllä ja sosiaalista tukea mitattiin Multidimensional Scale of Perceived Social Support (MSPSS) -kyselyllä. Eroja varhais- ja keskinuoruusikäisten kokemuksissa perheen ja ystävien tuen osalta selvitettiin riippumattomien otosten t-testillä. Perheen ja ystävien tuen yhteyttä resiliessiin varhais- ja keskinuoruusikäisillä tarkasteltiin puolestaan korrelaatioanalyysilla sekä lineaarisella regressioanalyysilla.

Tutkimuksemme tulosten mukaan perheeltä ja ystäviltä saadussa sosiaalisessa tuessa ei ollut merkitseviä eroja varhais- ja keskinuoruusikäisten välillä. Tulos siis tuki hypoteesiamme osittain. Toisen tutkimuskysymyksen osalta tuloksemme tuki hypoteesiamme, sillä perheen ja ystävien tuki olivat positiivisesti yhteydessä nuoren resilienssiin varhais- ja keskinuoruusikäisten ryhmissä. Perheen tuki kuitenkin osoittautui tärkeämmäksi tuen lähteeksi nuoren resilienssin kannalta molemmissa ikäryhmissä. Varhais- ja keskinuoruusikäisten välillä oli silmämääräisesti havaittavissa pieniä eroja perheen ja ystävien tuen yhteyksissä nuoren resilienssiin: varhaisnuorilla perheen tuki selitti hieman voimakkaammin resilienssiä kuin keskinuoruusikäisillä, joilla taas ystävien tuki selitti hieman voimakkaammin resilienssiä varhaisnuoruusikäisiin verrattuna. Y hteenvetona voidaan todeta, että perheen ja ystävien tuki ovat molemmat vahvasti yhteydessä nuoren resilienssiin varhais- ja keskinuoruusikäisillä, ja näin ollen sosiaalinen tuki on myös tärkeä tekijä nuoren mielenterveyden sekä kokonaishyvinvoinnin kannalta. Tärkeää olisikin, että nuori kokisi saavansa riittävästi tukea eri lähteistä. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia myös muiden sosiaalisen tuen lähteiden, kuten seurustelukumppanin ja sisarusten tuen vaikutuksia nuoren resilienssiin sekä sosiaalisen tuen vaikutusta myöhäisnuoruusikäisten ja varhaisaikuisten resilienssiin.