Kendaman leviäminen ja muuntuminen 2000-luvulla sosiaalisen median välityksellä : Temppulajin diffuusio japanilaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella vanhan japanilaisen temppulajin kendaman leviämistä 2000-luvulla alkuperämaan kulttuuripiirin ulkopuolelle. Samalla tarkastelen, miten laji on leviämisprosessin aikana muuttunut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet muutokseen. Käsittelen kendamaa lähtökohdiltaan Japanin kulttuurihistoriallista perinnettä ilmentävänä lajina sekä itäaasialaisten budolajien arvomaailmaa ja estetiikkaa noudattelevana toimintana. Käytän leviämisprosessin tarkasteluun Everett Rogersin innovaatioiden diffuusioteoriaa, joka pyrkii selittämään miten, miksi ja millä nopeudella uudet ideat leviävät ja miten ne omaksutaan vastaanottavissa ryhmissä ja kulttuuripiireissä. Tutkimusaineiston muodostavat kendamaharrastajien Instagramiin lataamat videot, jotka keräsin viikon aikana ennalta määrättyinä ajankohtina. Keräsin sekä englannin- että japaninkielisellä aihetunnisteella merkittyjä videoita, jotta voisin vertailla niissä nähtäviä kulttuuripiirien välisiä eroja. Analyysimenetelmänä käytän verkkoetnografiaa, joka perustuu perinteiseen osallistuvan havainnoinnin metodologiaan ja keskittyy sosiaalisten yhteyksien kuvaamiseen moderneissa virtuaalivälitteisissä kommunikaatioympäristöissä. Tutkimushypoteesinani oli, että japanilaisella aihetunnisteella jaetuissa videoissa esiintyy enemmän alkuperämaan kulttuurihistoriallisesta perinteestä ja budolajeista nousevia ominaispiirteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kumartaminen, siunaaminen ja hillitty käytös. Länsimaisissa videoissa odotin näkeväni enemmän huolettomuutta, vapaamuotoisuutta ja korostunutta tunteenilmaisua. Tulosten perusteella Japanin kulttuurihistorialliset piirteet ja budoelementit eivät juurikaan näy nykypäivän virtuaalivälitteisessä kendamakulttuurissa. Japanilaisella aihetunnisteella jaetuissa videoissa näitä ominaispiirteitä oli nähtävissä jonkin verran. Japanin kulttuuripiirin ulkopuolella vapaamuotoinen harrastaminen taas oli yleisempää. Aineistossa japanilaiset kendaman pelaajat olivat hieman keskiluokkaisempia ja vankemmin kiinni työelämässä, kun taas länsimaiset lajin uudet omaksujat edustivat enemmän vaihtoehtokulttuureja. Kaiken kaikkiaan eri kulttuuripiirien väliset erot olivat kuitenkin aineistossa varsin vähäisiä. Tulkintani mukaan tulokset voivat johtua paitsi Instagramin luonteesta julkaisualustana myös diffuusioprosessin nopeudesta sekä modernien viestintäalustojen mahdollistamasta leviämisen verkostomaisuudesta. Tuloksia voi toisaalta selittää myös se, ettei Rogersin diffuusioteoria välttämättä nykymuodossaan pysty täysin kuvaamaan ja ennustamaan modernia, virtuaalivälitteistä innovaatioiden leviämistä. Tutkielman tulosten perusteella leviämisilmiöiden ja -prosessien kuvaamiseen ja tarkastelemiseen tarvitaan jatkossa diffuusioteorioiden kehittämistä sekä uusien käsitteiden ja analyysitapojen luomista.