Translasten ja -nuorten poliittinen edustaminen suomalaisissa ihmisoikeusjärjestöissä : kriittinen diskurssianalyysi

Abstract

Transsukupuolisten ihmisten oikeudet ovat politisoituneet myös Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tässä keskustelussa yhdeksi kiistanalaiseksi kysymykseksi on noussut alaikäisten transihmisten asema. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella edustamisväiteteorian avulla, miten transsukupuolisia lapsia ja nuoria edustetaan suomalaisten, sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvien ihmisoikeusjärjestöjen teksteissä. Näin tutkittiin, miten edustetaan niitä, joiden omat poliittiset vaikuttamiskeinot ovat rajoitettuja.

Tutkielman aineistona toimivat kolmen suomalaisen järjestön (Trasek ry, Seta ry ja Translasten ja -nuorten perheet ry) lausunnot hallituksen esitykseen laeiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Lisäksi täydentävää aineistoa kerättiin järjestöjen verkkosivuilta. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat edustamisväiteteoria sekä kriittinen diskurssianalyysi. Edustamisväitteen avulla poliittinen edustaminen nähdään luovana prosessina, jossa yhteiskunnalliset toimijat tuottavat edustamista esittämällä erilaisia edustamisväitteitä. Edustamisväitteitä analysoitiin edelleen kriittisen diskurssianalyysin avulla tunnistamalla aineistosta neljä sekä translasta, järjestöjä että lainsäätäjiä kuvaavaa diskurssia.

Aineiston perusteella järjestöt kokevat valmisteilla olevan lainsäädännön riittämättömäksi translasten ja -nuorten oikeuksien toteutumisen kannalta. Järjestöt vaativat translasten huomioimista lainsäädännössä kiinnittämällä huomiota heidän yhteiskunnassa kohtaamiinsa vaikeuksiin ja vaativat translasten oman äänen kuulemista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Toisaalta järjestöt asemoituvat translasten äänenkannattajiksi ja suojelijoiksi. Järjestöt kiinnittävät myös huomiota lasten itsemääräämisoikeuteen ja lapsen oikeuksien sopimukseen ja kritisoivat hallitusta näiden sivuuttamisesta.

Tässä keskustelussa Suomen valtio näyttäytyy osana eurooppalaista ja globaalia ihmisoikeusjärjestelmää. Translasten oikeuksien toteutuminen liitetään ideaaleihin, joita Suomen valtioon yhdistetään osana Pohjoismaita ja Euroopan unionia. Järjestöt itse yhdistelevät teksteissään diskursiivisia käytänteitä, joissa näkyvät intersektionaalisuus ja valtarakenteiden kritisoiminen. Toisaalta järjestöjä rajoittaa niiden institutionaalinen asema ja aktiivinen pyrkimys asemoitua valtion rakenteiden piiriin.