Ikäihminen yksin kotona: sosiaalinen toimintakyky ja palveluntarve

Abstract

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata eri tutkimuksissa esille tuotuja ongelmia apua tarvitsevan yksin asuvan 75-vuotta täyttäneen ikäihmisen sosiaalisessa arjessa. Analysoin tutkimuksia kysymällä, miten ikäihmistä huomioidaan yhteiskunnan jäsenenä ja miten hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Miten sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle jääminen vaikuttaa ikäihmisen toimintakykyyn ja mitä ikäihmiset ovat kokeneet ongelmallisimmaksi kotihoidon asiakkaina? Suomessa omissa kodeissaan asuu ikäihmisiä 75-vuotta täyttäneistä lähes puolet yksin. Apua arjen toiminnoista selviytymiseen saa vain pieni osa. Vuonna 2020 säännöllisen kotihoidon asiakkaana oli noin 208 000 ikäihmistä, joista 43 % sai palveluja säännöllisesti. 75-vuotta täyttäneestä väestöstä lähes 9 prosenttia oli kotihoidon piirissä. Kotihoidon asiakkaaksi pääsee täytettyään asuinkuntansa kotihoidon valintakriteerit, jotka perustuvat sote-ammattilaisten tekemään palvelutarpeen arviointiin. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että yksin kotona asuva ikäihminen jää herkästi sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle, varsinkin jos hänen toimintakykynsä on jo jollain lailla heikentynyt. Kotihoidon palvelutarpeen arvioinnissa on painopiste kotihoidon asiakkaaksi pääsemiseksi ollut fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen siten, ettei enää kykene selviytymään arjen toiminnoista. Moni ottaisi vastaan apua jo varhemmin, jolloin toimintakykyä voisi vielä ylläpitää, jopa edistää. Tarvitaan lisätietoa siitä, onko palveluiden tarjonta oikea-aikaista ja voisiko varhaisemmalla puuttumisella parantaa tulevaisuudessa ikäihmisen kotona pärjäämistä. Tiedonhaku toteutettiin kirjallisuushakuna, josta tarkempaan analyysiin valikoitui 18 artikkelia, näistä vertaisarvioituja on 12, lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin luotettavien asiantuntijaorganisaatioiden julkaisuja. Analysoin tutkimuskysymykseen pohjautuvia teemoja, kuten kotihoito ja sosiaalinen osallisuus, kotihoito ja yksinäisyyden ongelmat, kotihoito ja vaikutusmahdollisuus hoitoon, kotihoito ja arvostus, kotihoidon palveluntarve ja palvelunsaanti. Tulosten mukaan yksin kotona asuvilla ikääntyneillä riski yksinäisyyteen on suurempi niillä, joilla toimintakyky on alentunut ja sosiaaliset kontaktit vähentyneet. Yksinäisyyden aiheuttamat komplikaatiot, kuten muistin nopeampi heikkeneminen, vaikeuttavat kotona selviytymistä. Tulokset osoittavat, ettei kotihoidossa huomioida riittävästi psykososiaalisia tarpeita. Kotihoidon piiriin kuuluvat ikäihmiset kokevat omaan arkielämäänsä kohdistuvat vaikutusmahdollisuudet heikoiksi. Hoitajien kiire ja vaihtuvuus koetaan ongelmallisena. Useat tutkimustulokset kertovat myös kotihoidon työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisongelmista, joita ikäihmiset kommentoivat loukkaavina ja ihmisarvoa alentavina. Ikäihmisiä ei kuunnella tai heidän sanomisiaan ei huomioida. Heille ei anneta juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa saamaansa hoidon sisältöön ja määrään eikä heidän omia voimavarojaan huomioida. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisessä uusilla hyvinvointialueilla, kun tarkastellaan muun muassa ikäihmisten kotona selviytymistä, kotihoidon pääsykriteerejä, kotihoidon oikea-aikaisuutta ja vaikuttavuutta. Ikäihmisten kotona selviytymistä voisi tukea esimerkiksi varhaisen tuen kotikäynnit, joissa selvitettäisiin mahdollisia riskitekijöitä ja jaettaisiin tarvittavaa tietoa sosiaalisten kontaktien luomiseksi.