Työn merkityksellisyyden rakentaminen osana tutkija-opettajien ammatillista kasvua muuttuvassa yliopistossa

Abstract

Tässä artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamista muuttuvassa yliopistossa. Työn merkityksellisyyden rakentaminen nähdään osana yliopistossa työskentelevien tutkija-opettajien ammatillista kasvua, jossa heidän sopeutumisensa yliopistotyön muutoksiin tapahtuu heidän omista lähtökohdistaan eli heidän oman moraalisen kehyksensä ohjaamana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ja mistä aineksista tutkija-opettajat rakentavat työnsä merkityksellisyyttä moraalisen kehyksensä ja siihen mahdollisesti liittyvän akateemisen eetoksen ohjaamana yritysmäisessä yliopistossa. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, niiden pohjalta kirjoitetuista artikkeleista ja yhteenvetoraportista.

Väitöstutkimuksen aineisto muodostui kasvatustieteitä edustaneiden tutkija-opettajien vastauksista työhyvinvointikyselyyn (n=ll6) ja kasvatustieteitä, lääke- ja bio- tieteitä sekä kielitieteitä edustaneiden tutkija-opettajien vastauksista teemakirjoittamisen menetelmällä toteutettuun kirjoitustehtävään (n=ll7). Tutkimusaineisto analysoitiin soveltaen narratiivisen diskurssin tutkimusotetta ja sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamisesta. Sen ulottuvuuksina ovat ammatillisen kasvun elementit: itseytyminen, kuuluminen ja toisten palveleminen.

'Itseytyminen' näyttäytyi tutkimuksessa ohjautumisena oman yksilöllisen moraalisen kehyksen mukaan, yksilöllisinä suhtautumistapoina yritysmäiseen yliopistoon sekä omalle työlle annettuina merkityksinä. Tutkimuksen tulokset toivat esiin, että yritysmäinen yliopisto suosii yksilöllisiä tapoja työn merkityksellisyyden rakentamiseen. Jos tutkija-opettajilla oli tarpeeksi resursseja ja riittävän turvattu asema työssään, he saattoivat pystyä toimimaan oman moraalisen kehyksensä mukaisesti, vaikka se oli ristiriidassa yritysmäisen yliopiston asettamien odotusten kanssa. Toisaalta monella tutkija-opettajista mahdollisuudet työn merkityksellisyyden rakentamiseen olivat heikentyneet yritysmäisessä yliopistossa työssä koetun arvoristiriidan, resurssien puutteen, heikentyneen arvostuksen ja kasvaneen kontrollin seurauksena.

'Kuulumiseen' sisältyi akateeminen eetos, tieteenalakohtaiset suhtautumistavat yritysmäiseen yliopistoon ja yhteisöllisyys. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tie- teenaloja yhdistävä perinteinen akateeminen eetos ohjaa siihen sitoutuneiden tutkija- opettajien työn merkityksellisyyden rakentamista yritysmäisessä yliopistossa, vaikka se on ristiriitainen yliopiston tutkija-opettajille asettamien odotusten kanssa. Tutkimuksen tulosten mukaan tieteenala on jossain määrin yhteydessä akateemiseen eetokseen sitoutumiseen. Tämä sitoutuminen oli vahvinta kasvatustieteitä edustaneilla tutkija-opettajilla, jotka kokivat oman tieteenalansa arvostuksen heikentyneen yliopiston yritysmäistymisen seurauksena ja heikointa lääketieteessä, jonka asema on säilynyt vahvana yritysmäisessä yliopistossa. Yksilöllisillä kokemuksilla arvostuksen saamisesta näytti kuitenkin olevan suurempi vaikutus työn merkityksellisyyden rakentamiseen kuin tutkija-opettajan edustamalla tieteenalalla. Yhteisöllisyys tuli tutkimuksessa esiin yhtenä eri tieteenaloja yhdistävänä työn merkityksellisyyden rakentamisen aineksena, joka ei ollut ristiriidassa yritysmäisen yliopiston tavoitteiden kanssa.

'Toisten palvelemiseen' sisältyi opiskelijoiden, tieteen ja yhteiskunnan palveleminen, jotka tulivat tutkimuksessa esiin tutkija-opettajien työn merkityksellisyyden rakentamisen aineksina. Opiskelijoiden palveleminen ilmeni opiskelijoiden kasvattamisena, sivistämisenä ja opettamisena, jotka korostuivat erityisesti kieli- ja kasvatustie- teissä. Tieteen palveleminen tuli esiin tieteenalarajat ylittävänä itseisarvoisena tavoitteena, se ilmeni lääketieteessä oman erikoisalan tutkimuksen eteenpäin viemisenä, kasvatustieteissä tieteellisen tiedon välittämisenä ja kielitieteissä oman tieteenalan kehittämisenä ja sen aseman vahvistamisena yritysmäisessä yliopistossa. Yhteiskunnan palveleminen puolestaan tuli esiin lääketieteessä konkreettisen hyödyn tuottamisena ja kasvatus- ja kielitieteissä aineettomien arvojen edistämisenä ja yhteiskunnan kehittämisenä niiden kautta. Tutkimuksen tulosten mukaan tutkija-opettajat voivat kokiessaan arvostuksen puutetta yritysmäisessä yliopistossa keskittyä lähellä oleviin opiskelijoihin tai abstraktimpaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja rakentaa työnsä merkityksellisyyttä niiden pohjalta sen sijaan, että he pyrkisivät vastaamaan yliopiston heille asettamiin odotuksiin.

Tutkimuksen tulosten perusteella mahdollisuudet kokea ja rakentaa merkityksellisyyttä yliopistotyössä jakautuvat epätasaisesti paitsi tieteenalojen välillä, niin myös tieteenalojen sisällä. Mitä vähemmän arvostusta ja tunnustusta tutkija-opettaja saa omalle työlleen, sitä vaikeampi hänen on rakentaa työnsä merkityksellisyyttä yritysmäisessä yliopistossa. Samalla kuilu yliopistotyönantajan tutkija-opettajiin kohdistu- vien odotusten ja tutkija-opettajien omien tavoitteiden välillä kasvaa. Yliopistotyön- antajan ja yliopiston työntekijöiden keskenään erilaiset tavoitteet ja näkemykset yli- opistotyöstä vaikeuttavat vastaamista yliopistolle asetettuihin odotuksiin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että akateemiseen eetoksen kanssa risti- riitaiset yliopiston odotukset ja tutkija-opettajien eriarvoiset mahdollisuudet työn merkityksellisyyden rakentumiseen ylläpitävät vastakkainasettelua yliopistotyönantajan ja tutkija-opettajien välillä yliopistoyhteisössä. Tämä vastakkainasettelu ja siihen liittyvät jännitteet vievät tutkija-opettajien voimavaroja tehdä perustyötään - tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Näitä jännitteitä tulisi siis pyrkiä aktiivisesti purkamaan, jotta ylipisto pystyisi paremmin toteuttamaan sille asetettuja odotuksia, kuten innovaatioiden tuottamista sekä laadukasta ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustoimintaa taloudellisten resurssien niukentuessa.

Tutkimuksen pohjalta ehdotetaan, että edistääkseen työn merkityksellisyyden rakentamista yliopistotyönantajan tulisi luoda yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita ja antaa tutkija-opettajille riittävästi resursseja työskennellä opiskelijoiden hyväksi. Tutkija- opettajien työpanokselle tulisi antaa tunnustusta tasapuolisemmin riippumatta heidän asemastaan, työtehtävistään tai heidän edustamastaan tieteenalasta. Lisäksi yli- opistojen resurssienjaon tulisi perustua määrällisten suoritteiden ohella myös aineettomampiin ja laadullisempiin yliopistotyön tuotoksiin.

This article-based dissertation analyses the construction of meaningfulness of work in the transforming university. The construction of work meaningfulness is seen as a part of academics' professional growth in which they adapt to the changes in aca- demic work based on their own starting points, that is, guided by their own moral frame. This dissertation strives to find out how and of which ingredients the academics construct the meaningfulness of their work guided by their moral frame and related academic ethos in the entrepreneurial university. The dissertation consists of articles based on each of the three empirical studies and a summary report.

The research data consists of responses to a work welfare survey (n=ll6) of academics representing education and texts written by academics in the fields of education, medicine, biosciences and linguistics collected by using the thematic writing methodology (n=ll7). The data was analyzed by applying the narrative-discursive approach and content analysis. As the result of the study, a model of constructing the meaningfulness of academic work is presented. The dimensions of this model are the elements of professional growth: becoming self, belonging and serving others.

'Becoming self' appeared in the study as being guided by one's own individual moral frame, individual positionings towards the entrepreneurial university and meanings given to one's own work. The results of the study showed that the entrepreneurial university favors individual ways to construct the meaningfulness of work. In case the academics possessed adequately resources and sufficiently secured position in their work, they might be able to act according to their own moral frame even when it conflicted with the expectations of the entrepreneurial university. On the other hand, the possibilities of many academics to construct the meaningfulness of their work have weakened in the entrepreneurial university due to an experienced conflict of values, lack of resources, decreased valuation and increased control.

'Belonging' comprised academic ethos, discipline-based positionings towards the entrepreneurial university and communality. The results of the study showed that the traditional academic ethos shared by the disciplines guides the construction of the work meaningfulness of the academics committed to it in the entrepreneurial university, even when it is contradictory to the expectations of the university towards the academics. The results suggest that the discipline is to some extent related to the commitment to the academic ethos. This commitment was strongest among the academics representing education who thought that their discipline had become less valued due to the entrepreneurial university and weakest among the representatives of medicine whose position has remained strong in the entrepreneurial university. However, individual experiences on being valued seemed to have a stronger impact on the construction of work meaningfulness than the discipline the academic represented. Communality appeared as one of the ingredients of meaningful work shared by the disciplines, which was not contradictory to the goals of the entrepreneurial university.

'Serving others' included serving students, the science and the society, which appeared as ingredients of meaningful work for the academics. Serving students manifested itself by educating, edifying and teaching students, which were highlighted especially in linguistics and education. Serving the science emerged as a cross-disciplinary intrinsic goal which the academics strove for. In medicine it appeared as advancing the research on one's own special field of study, in education as mediating the scientific knowledge and in linguistics as developing one's own discipline and strengthening its position in the entrepreneurial university. Serving the society was regarded in medicine as producing tangible benefits and in education and linguistics as promoting intangible values and developing the society based on them.

According to the results, the academics suffering from lack of valuation in the entrepreneurial university might focus on the nearby students as well as intangible societal impact and construct the work meaningfulness based on them instead of meeting the expectations of the entrepreneurial university.

The results suggest that the possibilities to experience and construct meaningful- ness in academic work are unevenly distributed both between and within the disciplines. The less valuation and recognition the academics get in their work the more difficult it is for them to construct the work meaningfulness in the entrepreneurial university. Simultaneously, the gap between the expectations of the university employer towards the employees and the employees' own aspirations gets wider. The differences between the goals and views of the university employer and those of the academics make it more difficult to meet the expectations faced by the university institution as a whole.

In conclusion, the university's expectations contradictory to the academic ethos and unequal possibilities for academics to construct the meaningfulness of work sustain the confrontation between the university employer and the academics in the academic community. This confrontation and tensions related to it consume the re- sources of the academics reserved for their basic work, that is, research, teaching and societal impact. Therefore, these tensions should be actively dismantled in order to allow the university to meet the expectations it is facing, such as producing innovations and high-quality research and teaching activity, even when the financial re- sources are becoming more scarce.

Based on the study it is suggested that to promote the construction of meaning- fulness of work the university employer should create constructs supporting communality and offer academics sufficient resources to work for the students' benefit. The contribution of individual academics should be recognized more equally regard- less their position, work duties or the discipline they represent. Furthermore, the allocation of resources in university should be based not only on quantitative but also on more intangible and qualitative outputs of academic work.