Portinvartijuuden ja riippumattomuuden rakentuminen nopeassa toimituskulttuurissa : tapaus STT:n pikavuorot
Paronen, Ruska (2022)
2022
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205114707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205114707
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitin, miten portinvartijuus rakentuu Suomen Tietotoimiston (STT) nopeuteen pyrkivässä kotimaan yleistoimittajan työvuorossa, jota toimituksessa nimitetään pikavuoroksi. Lisäksi tutkin, miten toimittajat sekä toimituksen päätoimittaja kuvaavat tätä työtä ja arvioivat sen riippumattomuutta. Tutkielmani taustalla on journalismin tutkijoiden esittämä huoli, jonka mukaan toimitukset ovat yhä riippuvaisempia ulkopuolelta tulevasta informaatioaineksesta. Tätä huolta on esitetty toimitussosiologiassa jo 50 vuotta, mutta 2000-luvulla digitalisaatio ja uutisvalinnan nopeutuminen ovat tutkijoiden mukaan pahentaneet tilannetta entisestään.
Tutkielman teoriaosuudessa tarkastelen, kuinka journalismi-instituution käsitys riippumattomuudesta on muovaantunut korkean modernin ja notkean modernin aikana. Lisäksi kuvaan, miten digitalisaatio on muuttanut uutistoimistojen sekä niiden asiakasmedioiden välistä suhdetta, toimintatapoja ja toimintaympäristöä. Toimintatapojen osalta päähuomioni keskittyy erityisesti portinvartijuuteen ja uutisvalinnan prosessiin.
Tutkielmani empiirisenä aineistona toimii pienimotoinen toimitusetnografinen tutkimus, jonka toteutin STT:n toimituksessa keväällä 2021. Keräsin aineistoni havainnoimalla yhden pikavuorolaisen työtä kolmen työvuoron ajan sekä tekemällä lisäksi kolme tutkimushaastattelua. Tein kaksi haastattelua pikavuorolaisen kanssa ja yhden STT:n vastaavan päätoimittajan kanssa.
Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia on, että portinvartijuus toimii yhä STT:n pikavuoroissa: osasta informaatioaineksesta tehdään uutisia, jotka välitetään eteenpäin. Vaikka toimittajat hallitsevat työssään tämän prosessin, heidän on vaikea arvioida sen suhdetta journalismin riippumattomuuteen. Analyysini mukaan pikavuoron toimittajilla on suhteellisesti enemmän henkilökohtaista kuin rakenteellista autonomiaa. He valitsevat uutisarvoiset aiheet informaatiovirrasta itsenäisesti ja muokkasivat niitä ilman suoraa esihenkilön kontrollia. Toisaalta toimittajien toimintavapautta rajoittavat toimituksen linjaukset ja resurssien rajallisuus, kuten ajan puute. Rakenteellisen autonomian suhteen pikavuorolaisten tilanne on heikompi, koska he ovat täysin riippuvaisia siitä raakamateriaalista ja informaatioaineksesta, jota heille tarjotaan, eikä heillä vaikuta olevan juurikaan tilaisuutta haastaa tätä asetelmaa.
Tutkielman teoriaosuudessa tarkastelen, kuinka journalismi-instituution käsitys riippumattomuudesta on muovaantunut korkean modernin ja notkean modernin aikana. Lisäksi kuvaan, miten digitalisaatio on muuttanut uutistoimistojen sekä niiden asiakasmedioiden välistä suhdetta, toimintatapoja ja toimintaympäristöä. Toimintatapojen osalta päähuomioni keskittyy erityisesti portinvartijuuteen ja uutisvalinnan prosessiin.
Tutkielmani empiirisenä aineistona toimii pienimotoinen toimitusetnografinen tutkimus, jonka toteutin STT:n toimituksessa keväällä 2021. Keräsin aineistoni havainnoimalla yhden pikavuorolaisen työtä kolmen työvuoron ajan sekä tekemällä lisäksi kolme tutkimushaastattelua. Tein kaksi haastattelua pikavuorolaisen kanssa ja yhden STT:n vastaavan päätoimittajan kanssa.
Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia on, että portinvartijuus toimii yhä STT:n pikavuoroissa: osasta informaatioaineksesta tehdään uutisia, jotka välitetään eteenpäin. Vaikka toimittajat hallitsevat työssään tämän prosessin, heidän on vaikea arvioida sen suhdetta journalismin riippumattomuuteen. Analyysini mukaan pikavuoron toimittajilla on suhteellisesti enemmän henkilökohtaista kuin rakenteellista autonomiaa. He valitsevat uutisarvoiset aiheet informaatiovirrasta itsenäisesti ja muokkasivat niitä ilman suoraa esihenkilön kontrollia. Toisaalta toimittajien toimintavapautta rajoittavat toimituksen linjaukset ja resurssien rajallisuus, kuten ajan puute. Rakenteellisen autonomian suhteen pikavuorolaisten tilanne on heikompi, koska he ovat täysin riippuvaisia siitä raakamateriaalista ja informaatioaineksesta, jota heille tarjotaan, eikä heillä vaikuta olevan juurikaan tilaisuutta haastaa tätä asetelmaa.