Median rooli ihmiskaupan uhrien aseman määrittämisessä: Diskurssianalyysi ihmiskaupan uhrien asemasta Ylen uutisartikkeleissa

Abstract

Ihmiskauppa on rikollisuuden muoto, jonka uhrit ovat vaikeasti tunnistettavissa. Uhrit kuvataan usein heikoiksi ja alisteisessa asemassa oleviksi, mutta on olemassa myös yksilöitä, joiden asema uhrina ei ole yhtä selkeä. Stereotyyppisestä uhrikäsityksestä poikkeaminen heikentää uhrin avunsaantia, ja uhrin tunnistusongelmat ovat usein liitoksissa yhteiskunnan tapaan määrittää uhri. Median vaikutus stereotyyppisen, ”ideaalin” uhrikuvan luomisessa on havaittu, mutta sen vaikutus ihmiskaupan uhrien tunnistusongelmissa on jäänyt tutkimuksissa vähemmälle.

Tutkielmassani keskityn median vaikutukseen ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa. Minua kiinnostaa median tuottama uhrikuva ja korostuuko tässä uhrikuvassa stereotyyppiset piirteet. Tutkimuskysymyksinäni toimivat: Millaista uhrikuvaa Ylen uutisartikkelit tuottavat? sekä Millä tavoin Nils Christien ideaaliuhriteorian esittämät piirteet näkyvät tässä uhrikuvassa? Tutkimuksessani käytän kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelen löytämiäni diskursseja Nils Christien ideaaliuhriteorian kautta. Teoriassa tietyt piirteet täyttämällä henkilön asema uhrina on hyväksytty yhteiskunnan silmissä. Aineistonani toimii kaksitoista Ylen uutisartikkelia vuodelta 2020, jotka keskittyvät ihmiskauppaan Suomessa. Analyysivaiheessa diskursseja muodostui yhteensä neljä, jotka nimesin heikkouden, pakottavuuden, vieraannuttamisen ja rikoksentekijän diskursseiksi.

Tuloksissani on havaittavissa median tuottamaa ideaaliuhrin kuvaa heikoista, ulkomaalaisista ja pakon edessä toimivista uhreista, joita kontrolloivat itsekkäät hyväksikäyttäjät. Heikkouden diskurssissa korostuu selvästi uhrin naiseus, nuoruus ja alisteinen asema, kun taas rikoksentekijän diskurssissa korostuu hyväksikäyttäjän itsekkyys, väkivaltaisuus ja miessukupuoli. Pakottavuuden diskurssi rakentuu uhrien hyväksikäytön syiden ympärille ja neljäs, vieraannuttamisen diskurssi muodostuu uhrien erilaisuutta korostavien kuvailuiden kautta, joissa painottuvat vahvasti uhrien ulkomaalaiset taustat.

Aineistossani esiintyy ideaaliuhriteorian piirteitä heikon ja viattoman uhrin sekä moraalittoman ja pahan rikoksentekijän kautta. Uhrin ja rikoksentekijän välinen suhde ei kuitenkaan jää ideaaliuhriteorian mukaisesti tuntemattomaksi, vaan aineistossa rikoksentekijät ja uhrit usein tuntevat toisensa. Uhrien ei katsota olevan suoraan syyttömiä tilanteeseen joutumisessa, vaikka se nähdään usein enemmän pakon sanelemaksi. Eniten valtaa omaava diskurssi on heikkouden diskurssi, jonka katsotaan olevan ideaaliuhriteoriassakin tärkein piirre ideaalin uhriaseman saavuttamisessa. Vaikka ideaaliuhriteoria ei kokonaisuudessaan täyty median tuottamassa kuvassa, on samanlaista uhrikuvaa nähtävillä tutkimuksessani. Tämän vuoksi median voi nähdä osittain vaikuttavan yhteiskunnassamme tapaamme käsittää ihmiskaupan uhrit stereotyyppisen uhrikuvan kautta.