"En tiedä, minne minä sopisin. En tiedä, mitä minä osaan." : Nuorten työttömien kokemuksia osallisuudesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nuorten työttömien kokemuksia osallisuudesta. Tutkimuskysymyksenä toimii ”miten nuoret työttömät kokevat oman osallisuutensa?”. Tässä tutkimuksessa osallisuus nähdään osana hyvinvointia, ja sen jäsennys pohjautuu Erik Allardtin hyvinvointiteoriaan Hirvilammen ja Helnen täydennyksellä (having, loving, being, doing). Määrittely tarkentuu vielä Raivion ja Karjalaisen toiminnallisen, yhteisöllisen ja taloudellisen osallisuuden jäsennyksellä. Tämän lisäksi työn merkitystä hyvinvoinnille kuvataan Jahodan deprivaatioteorialla sekä Ervastin selviytymisnäkökulman avulla.

Kandidaatintutkielma on laadullinen tutkimus, joka perustuu ”Työttömän tarina -kirjoituskilpailu 2018” aineistoon. Kyseinen aineisto koostuu vapaamuotoisista kirjoitelmista koskien vastaajien omia tai läheisten työttömyyden kokemuksia. Tutkimuksen aineistoksi rajatut kahdeksan tarinaa ovat nuorten 19–25-vuotiaiden työttömien tositilanteisiin perustuvia kirjoitelmia vastaajien omista työttömyyden kokemuksista.

Tutkimuksessa aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta on etsitty osallisuuteen liittyviä kokemuksia, joista on muodostettu neljä pääkategoriaa: (1) pystyvyysuskon puute, (2) sosiaaliset suhteet, (3) toiminnan tarve sekä (4) resurssien puute. Ensimmäinen kategoria sisältää vastaajien tuntemuksia epätoivosta sekä riittämättömyydestä, jotka ovat aiheuttaneet epäluottamusta omaan toimijuuteen sekä pystyvyyteen. Sosiaaliset suhteet koetaan tarinoissa turvana sekä merkityksellisyyttä luovina tekijöinä tai täysin vastakohtina, eli haasteellisina ja riittämättöminä. Toiminnan tarpeen kokonaisuus muodostuu vastaa jien tarpeesta saada omaan arkeen toimintaa ja rutiinia, jonka avulla he saavat hyödyllisyyden ja merkityksellisyyden tunnetta. Resurssit puolestaan ilmentyvät kokemuksissa lähinnä puutteellisina. Tarinoissa korostuu taloudellisten resurssien lisäksi heikko psyykkinen hyvinvointi, joka vähentää myös toimintamahdollisuuksia. Tarinoista muodostuneet kokonaisuudet ovat vahvasti yhteydessä viitekehyksen osallisuuden jäsennykseen. Puutteellinen pystyvyysusko heikentää toiminnallista osallisuutta, kun taas toiminnan tarve ylläpitää sitä. Kokemuksissa ilmenneet sosiaaliset suhteet näkyvät puolestaan heikentävinä sekä ylläpitävinä tekijöinä yhteisölliselle osallisuudelle. Resurssien vähäisyys vaikuttaa taas negatiivisesti taloudelliseen osallisuuteen.

Tarinoiden osallisuuden kokemukset todistavat myös työn merkitystä hyvinvoinnille, sillä tarinoissa nousee ensisijaisesti esille työttömien osattomuuden kokemukset. Samalla vastaajien kokemukset kuitenkin osoittavat, että positiivisia osallisuuden kokemuksia voi saada myös työn ulkopuolelta. Työttömyys ei siis automaattisesti aiheuta osallisuuden vajeita. Tutkimus havainnollistaa sitä, miten nuorten työttömien omia osallisuuden kokemuksia on kuunneltava, jotta voidaan löytää parhaimmat keinot vahvistaa heidän osallisuuden kokemuksia. Työllistyminen ei ole ainoa ja välttämättä paras keino saada nuoria osallisiksi. On myös tärkeää pohtia, liittyvätkö työttömien osattomuuden kokemukset ja näistä aiheutuneet hyvinvoinnin vajeet pelkästään työttömyyteen vai vaikuttaako näihin jokin muu taustatekijä.