Yhdessä ja erikseen mafiaa vastaan: 1980-luvun antimafiatoiminnan historiakuva
Mäkelä, Johanna (2022)
Mäkelä, Johanna
2022
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205064465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205064465
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani 1980-luvun antimafiatoiminnan historiakuvaa. Historiakuvalla tarkoitan menneisyydestä kerrottua tarinaa, jossa korostetaan valikoituja piirteitä tietyn ajanjakson tapahtumista. Erityisesti tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten antimafiatoiminnan historiakuvaa on rakennettu, minkälaiseksi sen sisältö on muodostunut ja mitkä asiat kuvan rakentumiseen ovat vaikuttaneet. Historiakuvaa on tässä tutkimuksessa käsitelty antimafiatoiminnassa mukana olleiden yksilöiden rakentamana ja sitä on lähestytty seuraavasta kolmesta näkökulmasta: yksilön toimijuus antimafiatoiminnassa, yhteisön merkityksellistäminen ja ympäröivän yhteiskunnan suhde antimafiatoimintaan. Tutkimus rakentuu temaattisesti antimafiatoiminnassa mukana olleiden kertomuksista nousseiden, keskeisten tapahtumien ja näkökulmien kautta. Tutkimusaihe liittyy laajaan antimafian historiaa koskevaan tutkimukseen, ja teoreettisia analyysivälineitä tutkimukseen on haettu muistitietohistoriasta. Metodeina hyödynnetään muistitietotutkimusta ja sisällönanalyysia. Näiden teoreettisten ja metodologisten lähestymistapojen kautta analysoidaan historiakuvan rakentumisen osia. Tutkimuksen lähdeaineistona on kolme antimafiatoimijan haastattelua sekä kolme omaelämäkerrallista teosta.
Keskeinen tutkimustulos on, että antimafiatoiminnan historiakuva on yhteneväinen ja se rakentuu onnistumisten ja haasteiden kautta. Toiminta kuvataan harvalukuisen yhteisön ylläpitämänä taisteluna, joka vaati jatkuvaa ponnistelua. 1980-luvun toiminta kuvataan myös vaikeuksien ja murroksen ajanjaksona, jolloin mafian vastustamisessa koettiin onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä. 1980-luvun antimafiatoiminnan tarina on näkökulmakeskeinen eli sen sisältö on riippuvainen myös tarinan kertojasta. Muistelijoiden kertomukset sisältävät samoja, merkityksellisinä korostettuja tapahtumia 1980-luvulla, mutta ne eivät etene kronologisesti. Tässä tarinassa – jota myös voidaan kutsua historiakuvaksi – merkityksellisiksi tapahtumiksi nousevat vuosikymmenen alun mafiasota, lukuisat mafian tekemät murhat ja katuväkivalta. Samaan tapaan erilaiset onnistumiset, kuten lainsäädännölliset edistysaskeleet, antimafiatuomareiden työ sekä jatkuva tahto muuttaa asioita paremmaksi korostuvat.
Yksilön roolin näkökulmasta antimafiatoiminnan historiakuva on tarina ”vaikeuksien kautta voittoon”. Muistelusta muodostuu tarina, jonka mukaan yksilöt lähtivät antimafiaan mukaan omista erilaisista syistään, rooleistaan, uskomuksistaan ja tunteistaan käsin. Mafian vastustamisen katsotaan olleen mahdollista, koska ympärillä oli muitakin aktiivisia toimijoita. Oman toimintakanavan löytäminen näyttäytyy kerronnassa merkityksellisenä asiana, sillä se mahdollisti muistelijoiden mukaan toimintaan osallistumisen. Muut antimafiatoiminnassa mukana olleet nähtiin pääasiassa samaistuttavina ihmisinä, joiden olemassaolo mahdollisti mafian vastustamisen. Antimafiatoiminta kuvataan yhteisenä asiana. Antimafiatoiminnan historiakuvassa näkyy myös ristiriitaisuutta. Yhteisö näyttäytyy ristiriitaisena asiana: antimafia nähtiin asiana, jossa jokaisen pitäisi olla mukana. Samaan aikaan mafiaa itsessään ei haluttu nähdä vain Sisilian ongelmana, vaikka erityisesti ”Sisilian kansan” ratkaisuja asian suhteen odotettiin. Tämä sama ristiriitaisuus toistuu myös yhteiskuntaa koskevissa kertomuksissa: toisaalta Italian valtiota odotettiin suuria toimia mafian kitkemiseksi, mutta sen kyvykkyyteen ei uskottu ja siihen suhtauduttiin pääasiassa negatiivisesti tai vähätellen. Historiakuva rakentuu nykyisyydestä käsin menneisyyttä koskevan keskustelun kautta. Muisteluhetki määrittää omalla tavallaan sitä, mitä asioita menneisyydestä merkityksellistetään. Tapahtumista kertomisella osoitetaan menneisyydestä kertomisen merkitys nykyisyyden ja tulevaisuuden toiminnalle. Menneisyyden toimintaa arvioidaan jälkeenpäin, jotta voidaan osoittaa mafianvastaisen taistelun merkitys myös tulevaisuudelle: ”Yritimme silloin ja yritämme edelleen”.
Keskeinen tutkimustulos on, että antimafiatoiminnan historiakuva on yhteneväinen ja se rakentuu onnistumisten ja haasteiden kautta. Toiminta kuvataan harvalukuisen yhteisön ylläpitämänä taisteluna, joka vaati jatkuvaa ponnistelua. 1980-luvun toiminta kuvataan myös vaikeuksien ja murroksen ajanjaksona, jolloin mafian vastustamisessa koettiin onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä. 1980-luvun antimafiatoiminnan tarina on näkökulmakeskeinen eli sen sisältö on riippuvainen myös tarinan kertojasta. Muistelijoiden kertomukset sisältävät samoja, merkityksellisinä korostettuja tapahtumia 1980-luvulla, mutta ne eivät etene kronologisesti. Tässä tarinassa – jota myös voidaan kutsua historiakuvaksi – merkityksellisiksi tapahtumiksi nousevat vuosikymmenen alun mafiasota, lukuisat mafian tekemät murhat ja katuväkivalta. Samaan tapaan erilaiset onnistumiset, kuten lainsäädännölliset edistysaskeleet, antimafiatuomareiden työ sekä jatkuva tahto muuttaa asioita paremmaksi korostuvat.
Yksilön roolin näkökulmasta antimafiatoiminnan historiakuva on tarina ”vaikeuksien kautta voittoon”. Muistelusta muodostuu tarina, jonka mukaan yksilöt lähtivät antimafiaan mukaan omista erilaisista syistään, rooleistaan, uskomuksistaan ja tunteistaan käsin. Mafian vastustamisen katsotaan olleen mahdollista, koska ympärillä oli muitakin aktiivisia toimijoita. Oman toimintakanavan löytäminen näyttäytyy kerronnassa merkityksellisenä asiana, sillä se mahdollisti muistelijoiden mukaan toimintaan osallistumisen. Muut antimafiatoiminnassa mukana olleet nähtiin pääasiassa samaistuttavina ihmisinä, joiden olemassaolo mahdollisti mafian vastustamisen. Antimafiatoiminta kuvataan yhteisenä asiana. Antimafiatoiminnan historiakuvassa näkyy myös ristiriitaisuutta. Yhteisö näyttäytyy ristiriitaisena asiana: antimafia nähtiin asiana, jossa jokaisen pitäisi olla mukana. Samaan aikaan mafiaa itsessään ei haluttu nähdä vain Sisilian ongelmana, vaikka erityisesti ”Sisilian kansan” ratkaisuja asian suhteen odotettiin. Tämä sama ristiriitaisuus toistuu myös yhteiskuntaa koskevissa kertomuksissa: toisaalta Italian valtiota odotettiin suuria toimia mafian kitkemiseksi, mutta sen kyvykkyyteen ei uskottu ja siihen suhtauduttiin pääasiassa negatiivisesti tai vähätellen. Historiakuva rakentuu nykyisyydestä käsin menneisyyttä koskevan keskustelun kautta. Muisteluhetki määrittää omalla tavallaan sitä, mitä asioita menneisyydestä merkityksellistetään. Tapahtumista kertomisella osoitetaan menneisyydestä kertomisen merkitys nykyisyyden ja tulevaisuuden toiminnalle. Menneisyyden toimintaa arvioidaan jälkeenpäin, jotta voidaan osoittaa mafianvastaisen taistelun merkitys myös tulevaisuudelle: ”Yritimme silloin ja yritämme edelleen”.