Keho katseen alla: Sosiaalisen median aktivistit ruumiillisuusnormeja purkamassa

Abstract

Feministisessä aktivismissa keskeiseksi teemaksi on noussut erilaisten kehojen oikeus olla ja tulla näkyviksi. Sosiaalisen median palvelu Instagram on merkittävä alusta näkyväksi tekemiseen perustuvalle poliittiselle toiminnalle. Tämä tutkielma ottaa osaa keskusteluun hallinnan ja ruumiillisuusnormien purkamisesta feministisen sosiaalisen median aktivismin keinoin. Kehoja on tutkittu feministisessä tutkimuksessa erityisesti sukupuolittuneen hallinnan näkökulmasta. Sukupuolittunut hallinta ilmenee alati muuntuvina ruumiillisuusnormeina ja kauneusihanteina, joita yksilön on lähestulkoon mahdotonta saavuttaa, mutta joiden noudattamatta jättäminen on sosiaalisesti rangaistava teko. Näiden normien ja ihanteiden tavoitteleminen sekä ylläpitäminen vaatii tavoittelijaltaan aikaa, rahaa ja motivaatiota. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ruumiillisuusnormeja purkavien aktivistien Instagram-sisältöjä. Tämän tutkielman tärkeimpiä teoreettisia lähtökohtia ovat hallinnan ja biopolitiikan käsitteet. Tutkielmaa ohjaavat kaksi tutkimuskysymystä: Miten oman kehon politisointi näkyy sosiaalisen median aktivismissa? sekä Millainen toimija kehoaktivisti on? Tässä tutkielmassa on tarkasteltu neljäntoista Instagram-aktivistin tuottamaa sosiaalisen median sisältöä. Aineisto koostuu yhteensä 86 kuva- ja tekstiosuuden sisältävästä julkaisusta, joita on tarkasteltu multimodaalisen diskurssianalyysin avulla. Tutkielmaa ohjaa feministisen tutkimuksenteon etiikka, johon kuuluu intersektionaalisuuden ja refleksiivisyyden vaateet. Tutkielma ottaa osaa keskusteluun sosiaalisen median aktivismin mahdollisuuksista. Aktivistien Instagram -julkaisuista erottui viisi erilaista, mutta limittäistä diskurssia. Lisäksi aineistosta on muodostettu kolme erilaista toimijuutta kuvaamaan niitä asemia, joihin kehoaktivistit julkaisuillaan asettuvat. Normien näkyväksi tekemisen ja kyseenalaistamisen diskurssissa aktivistit tuovat ruumiillisuusnormeja näkyviksi valtasuhteiden, kehon hallinnan sekä normin ulkopuolelle jäämisen kautta. Marginalisoituneen kehon diskurssissa aktivistit kuvaavat ulossulkevia rakenteita mainonnan ja mediarepresentaatioiden konteksteissa. Kolmas diskurssi on nimeltään ruumiillistuneen tunnetyön diskurssi, jossa aktivistit tulevat tunneilmaisujen sekä henkilökohtaisten kokemustensa avulla inhimillisiksi toimijoiksi. Neljännessä kehohäpeän ja kehon piilottamisen prosessien purkamisen diskurssissa aktivistit purkavat käsityksiä tavanomaisesti piilotetuista kehoista asettumalla katseen alaisiksi sekä sanoittamalla piilottamisen ja häpeän prosesseja. Viidennessä eli kommunikatiivisessa diskurssissa aktivistit asettuvat asiantuntijapositioon, josta käsin he pyrkivät valjastamaan yleisönsä oppimisprosessin subjekteiksi. Analyysin tuloksena muodostuneet kolme erilaista toimijuutta kytkeytyvät edellä esiteltyihin diskursseihin. Piilotettu ja hallittu toimijuus kuvaa marginalisaation ylläpitämää toimijuutta, jota esimerkiksi mainos- ja mediakuvasto tuottaa marginalisoitujen kehojen näkymättömyydellä. Inhimillisellä toimijuudella tässä tutkielmassa tarkoitetaan aktivistien avoimen haavoittuvaisuuden ja ruumiillistuneen tunnetyön kautta esille tuotua inhimillisyyttä, joka korostaa ihmisyyttä sekä tekee aktivisteista helpommin samaistuttavia. Asiantunteva toimijuus kuvaa aktivistien toimintaa laajemmin feministisen sosiaalisen median toimijoina asiantuntijan positiosta käsin. Näiden diskurssien ja toimijuuksien myötä tämä tutkielma osoittaa, että ruumiillisuusnormeja purkava aktivismi neuvottelee nähdyksi tulemisesta katseen alle asettumalla sekä yksityisen ja julkisen rajapintoja rikkomalla. Kulttuurista kuvavarantoa laajennetaan omaa kehoa poliittisena välineenä käyttäen. Näin aktivistit luovat ja raivaavat tilaa olla olemassa ja tulla nähdyiksi.