Toimittajaluokan vaikutus toimittajanhallinnan keinoihin

Abstract

Yritykset voivat toimittajien luokittelulla (engl. supplier segmentation, supplier classification) eritellä lukuisia toimittajiaan ryhmiin erilaisten kriteerien perusteella. Toimittajien luokittelun avulla yritykset voivat tunnistaa erilaisia toimittajasuhteitaan ja täten allokoida resurssejaan tehokkaammin suhteiden välillä. Tässä työssä tarkastellaan erilaisia toimittajien luokitteluun luotuja malleja, sekä luodaan olemassa olevan kirjallisuuden pohjalta ehdotus vaihtoehtoisesta luokittelumallista. Työn tavoitteena on esittää lukijalle erilaisia malleja toimittajien luokitteluun, sekä tarjota yksinkertainen luokittelumalli, jossa esitetään vaihtoehtoisia keinoja luokiteltujen toimittajien hallintaan. Työ voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään toimittajien luokittelun teoriaa esittelemällä kolme toisistaan poikkeavaa luokittelumallia. Esittelyn jälkeen käsitellyistä malleista luodaan synteesi, jossa malleja vertaillaan ja pohditaan näiden saamaa kritiikkiä. Toisessa osassa esitellään vaihtoehtoinen malli toimittajien luokittelulle olemassa olevan kirjallisuuden perusteella. Osiossa esitellään luodun mallin neljä luokkaa yleispiirteineen, sekä miten luokittelukriteerit valitaan ja määritetään. Lisäksi esitetään yksityiskohtia, mitkä on hyvä huomioida luokittelun jälkeen. Viimeisessä eli kolmannessa osassa käsitellään luokkakohtaisesti keinoja ja toimenpiteitä toimittajien hallintaan luodun mallin kontekstissa. Työssä havaittiin, että useat luokittelumallit jakavat toimittajat neljään kategoriaan kahden ulottuvuuden perusteella, jotka taas määritetään erilaisten kriteerien perusteella. Tämänkaltaisia malleja kutsutaan portfoliomalleiksi. Käytettävät kriteerit vaihtelivat malleittain, mutta keskiössä oli usein toimittajalta hankittavan tuotteen tärkeys ja saatavuus tai toimittajan ominaisuudet. Useimmissa malleissa tunnistettiin ainakin strategiset ja ei-kriittiset toimittajat. Portfoliomallit ovat saaneet kritiikkiä mm. yksittäisiin hankintoihin keskittymisestä sekä kriteerien valinnan ja painotuksen subjektiivisuudesta. Luodussa mallissa esitettiin neljä luokkaa toimittajille: strateginen, pullonkaula, transaktionaalinen ja kumppani. Luodussa mallissa haluttiin vastata kritiikkiin yhdistelemällä aiempien mallien hyväksi havaittuja puolia. Mallissa otetaan huomioon hankittavan tuotteen lisäksi myös toimittaja, ja kriteerien valintaa helpotettiin tuomalla vaihtoehdoiksi konkreettisia esimerkkejä yritysmaailmasta. Subjektiivisuus otettiin huomioon kohdistamalla kriteerien valinta ryhmälle yksilön sijaan ja käyttämällä painotuksien apuna AHP-mallia (engl. Analytic Hierarchy Process). Lopuksi esitettiin luokkakohtaisia keinoja toimittajien hallintaan, jolloin esille nousivat tiedonjaon tärkeys strategisissa suhteissa sekä resurssien kohdistaminen strategisiin ja pullonkaulatoimittajiin. Vastaavasti transaktionaalisiin toimittajiin tai kumppaneihin ei haluttu allokoida ylimääräisiä resursseja.