Masentuneiden nuorten aikuisten kokemuksia työssäkäynnistä: Näkökulmana toimijuus

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, millaisia kokemuksia masentuneilla nuorilla aikuisilla on työssäkäynnistä. Tätä kysymystä pohditaan myös toimijuuden näkökulmasta, ja tavoitteena on selvittää, millä tavoin masentuneiden nuorten aikuisten toimijuus toteutuu työssä. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, millaista työssäkäynti masentuneena on ja saada masentuneiden oma ääni kuuluviin. Tutkielman teoriaosuus koostuu mielenterveyden häiriöistä, kuten masennuksesta tehdystä aikaisemmasta tutkimuksesta työelämän kontekstissa sekä toimijuudesta teoreettisena viitekehyksenä. Toimijuuden laajaa kenttää tarkastellaan erityisesti pienen toimijuuden käsitteen avulla. Toimijuus ymmärretään yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa rakenteisiin, diskursseihin sekä valtaan niin yksilön toimintaa rajoittavana kuin myös toimintaa mahdollistavana tekijänä. Myös Anthony Giddensin sekä Jyrki Jyrkämän tapoja hahmottaa toimijuutta tarkastellaan.

Aineistona tutkielmassa toimii Tietoarkiston valmis aineisto Elämä masentuneena 2002, joka on koottu vuonna 2002 Helsingin Sanomien Nyt-liitteen masennuskyselyn avokysymysten pohjalta. Laajassa aineistossa on 905 vastaajaa, ja se koostuu seitsemästä arkielämää koskevasta avokysymyksestä sekä kohdasta, jossa vastaajat kuvailevat elämäänsä masentuneena erilaisissa tilanteissa. Tässä tutkielmassa aineisto rajattiin 21–25-vuotiaisiin vastaajiin, jotka kuvailivat kokemuksiaan työssäkäynnistä masentuneena. Rajauksen jälkeen analysoitavia vastauksia jäi jäljelle 160 kappaletta. Tutkielman aineiston analyysi on laadullista, ja se perustuu teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin.

Analyysin tulokset osoittavat masentuneiden työntekijöiden kokevan töissä kuormittavia tunteita, motivaation ja työhön kohdistuvan kiinnostuksen puutetta sekä tehottomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Työssäkäyntiä kuvailtiin myös sinnittelynä ja selviytymisenä, töissä ylläpidettiin esimerkiksi pärjäävää roolia ja sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa koettiin haasteita. Tulosten mukaan osa vastaajista koki työnteon myönteisenä asiana, sillä se oli voimavara sekä pakokeino arjesta. Toimijuuteen liittyen vastauksissa korostui erityisesti pienen toimijuuden näkyminen työssä – toimijuudella töissä ei haettu aktiivista muutosta, vaan tapaa selviytyä ja sopeutua haastavassa elämäntilanteessa. Kokemukset omasta toimijuudesta olivat usein kielteisiä, ja tähän yhteydessä olivat masennuksen tyypilliset oireet, kuten mielialan lasku ja puutteet motivaatiossa sekä keskittymiskyvyssä. Aktiivisempaa toimijuutta edustivat vastaajien kokemukset töistä voimavarana. Nämä vastaajat kokivat, että töissä on mahdollista toteuttaa itseään ja tehdä mitä osaa, joka osaltaan vahvisti kuvaa omasta toimijuudesta myönteisesti.

Tutkimuksen tulosten pohjalta on havaittavissa tunteiden sävyttävän masentuneiden työkokemuksia lähes kaikissa vastauksissa, ja myös toimijuutta rakennetaan tunteiden pohjalta. Tulevaisuudessa nuorten aikuisten masentuneisuutta ja työelämäkokemuksia tulisi tutkia lisää, sillä aihetta on edelleen tutkittu vähän. Tulosten mukaan masennus työuran alkupuolella voi aiheuttaa nuorelle aikuiselle haasteita töissä niin sisäisesti kuin suhteessa ympäröivään maailmaan. Usein vastauksissa korostui myös masentuneiden työntekijöiden kokema stigma masennukseen liittyen, joka näkyi esimerkiksi masennuksen peittelynä töissä. Häpeään liittyen havaittavissa oli myös vaatimus siitä, että pitäisi olla pystyvä ja tehokas, eikä masennusta ”saisi” näyttää. Mielenkiintoisia jatkotutkimuskohteita voisivat olla esimerkiksi masennuksen stigman yhteydet siitä kärsivien toimijuuteen ja häpeän kokemuksiin töissä sekä tarkempi pureutuminen siihen, miksi masentuneet nuoret aikuiset ajattelevat, että heidän olisi pakko pystyä suoriutumaan töissä tehokkaasti, ja kuinka tämä on yhteydessä heidän työuriensa kehitykseen.