Anonyymin Whistleblower-ilmituskanavan rooli taloudellisten väärinkäytösten havaitsemisessa

Abstract

Taloudelliset väärinkäytökset, ilmiantaminen ja ilmoituskanavat ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana nousseet esille niin mediassa, työpaikoilla kuin akateemisissa tutkimuksissakin. Suurten ilmi tulleiden talousrikosskandaalien ja ilmoittajien suojan puutteen vuoksi väärinkäytöksien ehkäisyyn ja väärinkäyttäjien kiinnisaamiseen on haluttu löytää ratkaisuja sekä organisaatioiden sisällä että lainsäädännön tasolla.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään Euroopan Unionin Whistleblower-direktiivin myötä voimaan tulleeseen ilmoittajansuojalakiin ja ennen kaikkea lain velvoittamaan anonyymiin ilmoituskanavaan. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, mikä on anonyymin ilmoituskanavan rooli organisaatioissa taloudellisten väärinkäytösten havaitsemisessa.

Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen valittu lähdeaineisto koostuu kahdeksasta ulkomaisesta ilmiantamiseen ja ilmoituskanaviin liittyvästä tutkimuksesta, jotka ovat julkaistu akateemisissa julkaisuissa vuosien 2005–2020 aikana. Akateemiset julkaisut ovat pääosin laskentatoimen alalta, mutta mukana on myös yksi julkaisu viestintätieteiden alalta. Aineistona toimivat tutkimukset ovat tilastollisia, kokeellisia ja case-tutkimuksia.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu väärinkäytösten ja ilmiantamisen teorian kautta. Väärinkäytösten teoria pohjautuu Donald Cresseyn kehittämään väärinkäytöskolmioon ja tästä jalostettuun väärinkäytöstimanttiin sekä Edvin Sutherlandin valkokaulusrikollisuuden teoriaan. Tutkimuksessa ilmiantamisen teoria rakentuu Nearin ja Michelin ilmiantamisen määritelmän sekä ilmiantamisen prosessin pohjalle. Teoriaosuudessa avataan myös muita tutkimuksen kannalta merkittäviä käsitteitä, kuten Whistleblower-direktiiviä ja sisäistä valvontaa.

Tutkimuksessa käytetyn aineiston pohjalta on löydetty kolme merkittävää pääseikkaa, joita voidaan pitää anonyymin ilmoituskanavan tärkeimpinä tehtävinä taloudellisten väärinkäytösten havaitsemisessa. Nämä esille nousseet asiat ovat: ilmiantokulttuurin luominen ja ylläpito, luottamuksen vahvistaminen ilmiantamista kohtaan sekä tehokkaan ilmiantamisen mahdollistaminen. Tämän lisäksi aineiston perusteella havaittiin, että anonyymin ilmoituskanavan toimivuus on usein myös hyvin tilannekohtaista eikä anonymiteetin säilyminen aina välttämättä takaa työntekijöiden halukkuutta ilmiannon tekemiseen. Tieteellisten julkaisujen ja aineiston keruun perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä myös tämän tutkimusaiheen kallistumisesta tiettyihin eettisiä teemoja painottaviin lehtiin.

Tutkimuksen osittain ristiriitaisista ja tilannesidonnaisista tuloksista huolimatta tulosten perusteella voidaan sanoa, että isossa kuvassa anonyymin ilmiantamisen mahdollistaminen ja anonymiteetin varjelu on sekä yksittäisen työntekijän, organisaation että yhteiskunnan etu.