Toimitusketjun resilienssiin vaikuttavat kyvykkyydet hankintafunktiossa

Abstract

Kandidaatintyönä suoritettavan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutustua resilienssin käsitteeseen ja sen soveltamiseen toimitusketjun hallinnassa organisaation hankintafunktion näkökulmasta. Tavoitteen pohjalta on luotu kolme tutkimuskysymystä, joihin työssä vastataan: 1. Millainen on resilientti toimitusketju, ja mistä tekijöistä se koostuu? 2. Mitä merkitystä hankintafunktiolla on toimitusketjun resilienssin saavuttamisessa ja ylläpitämisessä? 3. Mitä organisatorisia kyvykkyyksiä ja yksilökohtaisia kykyjä vaaditaan hankinnassa resilienssille? Kirjallisuuskatsauksen aineistona hyödynnettiin pääosin vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita eri hakupalveluista kuten Scopus, Web of Science ja Andor. Tiedonhaussa etsittiin mahdollisimman luotettavia julkaisuja. Lähteiden luotettavuutta arvioitiin Julkaisufoorumin tekemän määrällisen ja laadullisen arvioinnin perusteella. Työssä resilienssi määritellään toimitusketjun kyvykkyydeksi varautua, vastata ja toipua toimitusketjussa esiintyvistä disruptioista. Disruptiot määritellään työssä suunnittelemattomiksi ja odottamattomiksi tapahtumiksi, jotka vaikuttavat häiritsevällä tavalla toimitusketjun tuote- tai materiaalivirtaan. Työssä tunnistettiin useita erilaisia disruptioiden lähteitä, jotka aiheuttavat häiriöalttiutta toimitusketjuun. Disruptioita lisäävät esimerkiksi luonnon mullistukset, kuten pandemiat tai maanjäristykset, globaali ostotoiminta ja taloudellinen taantuma. Hankintafunktio todettiin olevan oleellisessa roolissa toimitusketjun resilienssin saavuttamiseksi. Hankintafunktio poikki leikkaa lähes kaikkia muita funktioita ja vaikuttaa näiden toimintaan. Hankinnan vaikutus ilmenee esimerkiksi valmistettavien tuotteiden laadussa, yrityksen kannattavuudessa ja varaston läpimenoajoissa. Hankinta nähtiin myös merkittävänä kanavana tiedon jakamisessa toimittajien kesken kuin myös organisaation sisällä. Työssä pääteltiin, että resilienssin saavuttaminen ei onnistu yhden funktion voimin, vaan se pitää tehdä koko toimitusketjun kattavasti toimittajista lähtien. Resilienssi tulisi lisäksi suunnitella osaksi toimitusketjua. Se vaatii koko organisaatiota leikkaavien strategisten johtamisen mallien hyödyntämisen sekä organisaatiokulttuurin muutoksia, joiden jälkeen on mahdollista alkaa kehittämään tarpeellisia kyvykkyyksiä. Työssä tärkeimmiksi kyvykkyyksiksi esitetään kirjallisuuden perusteella ketteryys, joustavuus, nopeus, näkyvyys, yhteistyö, vapaa kapasiteetti, sopeutumiskyky ja linjakkuus. Kyvykkyydet nähdään täsmäaseina, joita voidaan kohdentaa tiettyjä disruptioita vastaan. Kyvykkyyksiä tarkastellaan hankinnan näkökulmasta ja hankinta nähdään olevan merkittävässä roolissa näiden kyvykkyyksien kehittämisessä ja hyödyntämisessä. Esitettyjen kyvykkyyksien pohjalta päätellään, mitä vaatimuksia esitetyt organisaatiotason kyvykkyydet asettavat yksilöille. Tulokset osoittavat yksilötason kykyvaatimusten hankinnassa olevan linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa. Tärkeimpiä tunnistettuja kykyjä olivat logistiikka osaaminen ja toimitusketjun hallinnan periaatteiden ymmärtäminen, taloustietous, neuvottelutaidot, IT-osaaminen sekä poikkifunktionaalinen integraatio. Työssä mainitaan myös resilienssiin liittyvistä epäkohdista ja haasteista, jolloin resilienssin käsite laajennetaan käsitettäväksi antihaurautena. Antihaurauden esittämästä vastaväitteestä riippumatta työssä tunnustetaan olemassa oleva tarve kehittää ja ylläpitää toimitusketjun resilienssiä.