Nuorisorikollisuuden moraalipaniikki 2020-luvulla: Diskurssianalyysi Helsingin Sanomien nuorisorikollisuutta koskevien uutisten keskustelupalstoilta
Kalliokoski, Roosa (2022)
Kalliokoski, Roosa
2022
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205054421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205054421
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa käsittelen nuorisorikollisuutta koskevia puhetapoja viimeisen kahden vuoden aikana. Tällä aikavälillä nuorisorikollisuus on kerännyt korostuneesti huomiota sekä uutisoinnissa että julkisessa keskustelussa muun muassa nuorten tekemien vakavien henkirikosten vuoksi. Herännyt huoli ja keskustelu on saanut myös suomalaiset päättäjät kommentoimaan nuorisorikollisuuden uhkaa Twitter-sivuillaan.
Tutkielmassani tarkastelen, millaisia diskursseja uutiskommentoijat käyttävät puhuessaan nuorisorikollisuudesta. Tutkimuskysymykseni on Miten nuorista rikoksentekijöistä puhutaan ja millaisia syitä nuorisorikollisuudelle esitetään? Aineistoni koostuu kolmen Helsingin Sanomissa julkaistun nuorisorikollisuutta käsittelevän uutisen kommenttipalstasta. Uutiset on julkaistu aikavälillä 13.11.2020–03.11.2021 ja ne sisältävät analyysihetkellä yhteensä 98 kommenttia.
Hyödynnän tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä Stanley Cohenin kehittämää moraalipaniikin teoriaa, jossa jokin tapahtuma, henkilö tai joukko nähdään uhkana yhteiskunnan arvoille ja moraalille. Nuorisorikollisuus on yksi esimerkki toimivista moraalipaniikin kohteista. Moraalipaniikin kohteiden ongelmallisuutta, vakavuutta, laajuutta ja väistämättömyyttä tyypillisesti liioitellaan. Medialla on keskeinen rooli moraalipaniikkia tarkastellessa, sillä valtamedia määrittelee, muotoilee ja sanoittaa yhteiskunnallisia ongelmia omien kaupallisten ja poliittisten intressiensä mukaan.
Analysoin aineistoani diskurssianalyysin keinoin. Nostin aineistosta esiin viisi diskurssia, jotka ovat modernin yhteiskunnan kehitys ja politiikka, kurinpalautus ja vastuu, teknologia, maahanmuutto ja kulttuurit sekä moraalipaniikin vastaisuus. Ensimmäiset neljä diskurssia esittävät korostunutta huolta nuoria kohtaan ja syyttävät erilaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi älypuhelimia nuorisorikollisuudesta. Viimeisenä lueteltu diskurssi poikkeaa neljästä edellisestä. Se huomauttaa siitä, että todellisuudessa asiat eivät suuremmassa mittakaavassa ole niin huonolla tolalla, kuin muut diskurssit esittävät.
Kriminologian alalla on viime vuosikymmeninä havaittu perinteisten rikoslajien systemaattista vähenemistä, johon on viitattu tutkimuskirjallisuudessa crime drop -ilmiönä. Myös suomalainen nuorisorikollisuus on ollut laskussa jo 1990-luvulta saakka, vaikkakin kehitys on epätasaista eri rikoslajeissa. Erityisen selvää rikollisuuden määrän lasku on ollut henkirikollisuudessa, ja osittain siitä syystä nuorten keskuudessa tapahtuvat yksittäiset henkirikokset keräävät ympärilleen merkittävää huomiota.
Tutkielmassani tarkastelen, millaisia diskursseja uutiskommentoijat käyttävät puhuessaan nuorisorikollisuudesta. Tutkimuskysymykseni on Miten nuorista rikoksentekijöistä puhutaan ja millaisia syitä nuorisorikollisuudelle esitetään? Aineistoni koostuu kolmen Helsingin Sanomissa julkaistun nuorisorikollisuutta käsittelevän uutisen kommenttipalstasta. Uutiset on julkaistu aikavälillä 13.11.2020–03.11.2021 ja ne sisältävät analyysihetkellä yhteensä 98 kommenttia.
Hyödynnän tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä Stanley Cohenin kehittämää moraalipaniikin teoriaa, jossa jokin tapahtuma, henkilö tai joukko nähdään uhkana yhteiskunnan arvoille ja moraalille. Nuorisorikollisuus on yksi esimerkki toimivista moraalipaniikin kohteista. Moraalipaniikin kohteiden ongelmallisuutta, vakavuutta, laajuutta ja väistämättömyyttä tyypillisesti liioitellaan. Medialla on keskeinen rooli moraalipaniikkia tarkastellessa, sillä valtamedia määrittelee, muotoilee ja sanoittaa yhteiskunnallisia ongelmia omien kaupallisten ja poliittisten intressiensä mukaan.
Analysoin aineistoani diskurssianalyysin keinoin. Nostin aineistosta esiin viisi diskurssia, jotka ovat modernin yhteiskunnan kehitys ja politiikka, kurinpalautus ja vastuu, teknologia, maahanmuutto ja kulttuurit sekä moraalipaniikin vastaisuus. Ensimmäiset neljä diskurssia esittävät korostunutta huolta nuoria kohtaan ja syyttävät erilaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi älypuhelimia nuorisorikollisuudesta. Viimeisenä lueteltu diskurssi poikkeaa neljästä edellisestä. Se huomauttaa siitä, että todellisuudessa asiat eivät suuremmassa mittakaavassa ole niin huonolla tolalla, kuin muut diskurssit esittävät.
Kriminologian alalla on viime vuosikymmeninä havaittu perinteisten rikoslajien systemaattista vähenemistä, johon on viitattu tutkimuskirjallisuudessa crime drop -ilmiönä. Myös suomalainen nuorisorikollisuus on ollut laskussa jo 1990-luvulta saakka, vaikkakin kehitys on epätasaista eri rikoslajeissa. Erityisen selvää rikollisuuden määrän lasku on ollut henkirikollisuudessa, ja osittain siitä syystä nuorten keskuudessa tapahtuvat yksittäiset henkirikokset keräävät ympärilleen merkittävää huomiota.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]