Miesten alkoholinkäytön diskurssit ja maskuliinisuus Gösta Sundqvistin lyriikoissa

Abstract

Käsittelen tässä tutkielmassa miesten alkoholinkäyttöä sekä alkoholinkäytön maskuliinisuutta Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings -yhtyeelle kirjoittamissa sanoituksissa. Suomalaista alkoholikulttuuria on kuvattu juuriltaan maskuliiniseksi ja humalahakuiseksi, ja runsaasti ja julkisesti alkoholia kuluttava mies on nähty suomalaisen juomakulttuurin perinteisenä symbolina. Vaikka alkoholinkäyttötavat ovat kehittyneet perinteisestä käsityksestä, käyttävät miehet yhä alkoholia naisia enemmän ja kokevat enemmän alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja kuin naiset. Alkoholinkäytön tarkastelu populaarikulttuurin tuotoksissa on keskeistä siksi, että niillä on vaikutusta siihen, millaisia asenteita ja ajatuksia alkoholinkäyttöön liittyy. Samoin ne rakentavat kuvaa maskuliinisuudesta ja miehisenä pidetystä käyttäytymisestä. Tutkielmassani kysyn, millaista kuvaa Gösta Sundqvistin sanoitukset luovat miesten alkoholinkäytöstä ja sen maskuliinisuudesta. Käytin tutkielmani aineistona yhteensä 18:aa yhtyeen kappaletta, jotka kertovat miesten alkoholinkäytöstä tai joissa alkoholinkäyttö on keskeinen osa kappaleen käsittelemää teemaa. Analyysimenetelmänäni on diskurssianalyysi, jonka mukaan käsitän kielen monitulkintaisena ja -merkityksellisenä. Tästä syystä keskityin tarkastelemaan sanoituksista niiden luomia kuvauksia ja merkityksiä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys paikantuu kriittisen miestutkimuksen kentälle. Lähestyin ainestoa kriittiselle miestutkimukselle tyypillisesti tarkastellen miesten alkoholinkäyttöä sukupuolen näkökulmasta. Analyysiani ohjasivat myös kriittisen miestutkimuksen keskeiset käsitteet, maskuliinisuus ja hegemoninen maskuliinisuus. Tutkielmassani ymmärrän maskuliinisuuden merkityksenantona, joka muodostuu osana kulttuuria ja historiaa. Muodostin aineistosta kaksi päädiskurssia ja neljä aladiskurssia. Päädiskurssit nimesin ongelmakäyttödiskurssiksi ja mielihyvädiskurssiksi. Ongelmakäyttödiskurssille nimesin aladiskurssit kielteisten tunteiden diskurssi ja lähisuhdeongelmien diskurssi. Mielihyvädiskurssin alle muodostin aladiskurssit menetetyn nuoruu-den diskurssi sekä estottomuusdiskurssi. Molempien päädiskurssien alla alkoholinkäyttö kuvataan humalahakuisena. Ongelmakäyttödiskurssissa alkoholinkäyttö kuvataan sekä miesten ongelmien aiheuttajana että keinona ratkaista niitä. Mielihyvädiskurssissa alkoholilla tavoitellaan nautintoa, ja se yhdistyy muun muassa vapauteen, juhlaan ja seksuaalisuuteen. Diskursseille yhteistä on, että alkoholinkäyttö liittyy maskuliinisuuden käsityksiin ja rakentaa niitä. Analyysini pohjalta voi todeta, että sanoitusten miehet tavoittelevat jonkinlaista maskuliinisuuden ihannetta, mutta eivät saavuta sitä, vaan ihanne kuvastuu tavoittamattomana haaveena. Kulttuuriset kuvaukset luovat mielikuvia miesten alkoholinkäytöstä ja sen käytännöistä. Näin ne voivat vaikuttaa siihen, miten miesten alkoholinkäyttöön tai esimerkiksi alkoholiongelmiin suhtaudutaan, ja millä tavoin miehet ongelmineen koetaan ja kohdataan.