"Ollen alituisena haittana yleiselle järjestyksenpidolle" : naisirtolaisuus Tampereella 1927–1936
Lehtonen, Irja (2022)
Lehtonen, Irja
2022
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205044384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205044384
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee irtolaisnaisia Tampereella vuosina 1927–1936, tähän sisältyvät niin tamperelaisnaiset kuin muualta Suomesta kaupunkiin saapuneet. Tarkoituksena on selvittää, millä irtolaisasetuksen perusteilla, missä määrin, ja minkä ikäisiä naisia pidätettiin, kuulusteltiin ja passitettiin vankivaunussa maaherran irtolaistutkintaan Hämeenlinnaan sekä keskeisimmät pidätyspaikat. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös muita pidätykseen vaikuttaneita tekijöitä, kuten juopumus, epäsiveellisyys ja haureuden harjoitus. Tamperelaisnaisista selvitetään sosioekonomiset taustatekijät, koulutus, sekä työ- ja terveyshistoria.
Pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Tampereen poliisilaitoksen huolto-osaston irtolaispöytäkirjoja vuosilta 1927–1932 ja kuulustelupöytäkirjoja vuosilta 1933–1936. Näissä pöytäkirjoissa on kuulusteltu kaikki maaherran irtolaistutkintaan tutkimusajankohtana passitetut naiset. Pöytäkirja-aineistoa tarkastellaan myös laajemmassa kontekstissa tutkielman eri osa-alueisiin suhteutettuna, osin sosiaalitieteiden- ja osin historiantutkimukseen tukeutuen. Muita lähteitä ovat tutkimusajankohdan Aamulehti ja Tampereen kaupungin eri tahojen kunnalliskertomukset.
Tutkimusmetodina on sovellettu kategoria-analyysia, jonka avulla aineistoa on tarkasteltu kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Irtolaisasetus, ja sen soveltaminen käytännön poliisityössä, oli lainsäädännön kautta tuotettua kategorisointia sosiaalisesti huono-osaista ihmisryhmää kohtaan. Asetuksessa määriteltiin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ne, jotka käyttäytyivät aikansa normeista poikkeavalla tavalla. Irtolaisasetuksen keskeisiä määritelmiä ja muita pidätykseen vaikuttaneita tekijöitä on jaettu tässä tutkielmassa omiin kategorioihinsa.
Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault’n (1975) niin kutsuttu vallan teoria. Hän tarkastelee erilaisten kurinpidollisten instituutioiden hallinnan menetelmiä, niiden tavoitteita ja rangaistusmuotoja. Näitä olivat muun muassa normeista poikkeavalla tavalla elävien yksilöiden oikeuksien riistäminen, tarkkailu ja rankaisu. Yhteiskuntajärjestelmään sopeutumattomat tuli saada noudattamaan erilaisiin sääntöihin perustuvaa järjestystä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.
Tutkielmassa on selkeästi osoitettu, että suurin osa maaherran irtolaistutkintaan vuosina 1927–1936 passitetuista naisista oli alle 30-vuotiaita, ulkopaikkakuntalaisia ja heidät passitettiin vankivaunuun Tampereelta ainoastaan kerran. Tamperelaisnaiset olivat pääasiassa kaupunkiin työnetsintään muualta muuttaneita, kansakoulun käyneitä ja tehtaantyöläisiä. Tulosten perusteella on selvää, että irtolaisuus oli naisille väliaikainen, olosuhteista johtunut elämänvaihe, mikä valtaosalla johtui työttömyydestä ja sen aiheuttamasta varattomuudesta. Jotkut harjoittivat prostituutiota ja osalla oli aikansa moraalikäsityksistä poikkeavaa, aktiivista seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa.
Pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Tampereen poliisilaitoksen huolto-osaston irtolaispöytäkirjoja vuosilta 1927–1932 ja kuulustelupöytäkirjoja vuosilta 1933–1936. Näissä pöytäkirjoissa on kuulusteltu kaikki maaherran irtolaistutkintaan tutkimusajankohtana passitetut naiset. Pöytäkirja-aineistoa tarkastellaan myös laajemmassa kontekstissa tutkielman eri osa-alueisiin suhteutettuna, osin sosiaalitieteiden- ja osin historiantutkimukseen tukeutuen. Muita lähteitä ovat tutkimusajankohdan Aamulehti ja Tampereen kaupungin eri tahojen kunnalliskertomukset.
Tutkimusmetodina on sovellettu kategoria-analyysia, jonka avulla aineistoa on tarkasteltu kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Irtolaisasetus, ja sen soveltaminen käytännön poliisityössä, oli lainsäädännön kautta tuotettua kategorisointia sosiaalisesti huono-osaista ihmisryhmää kohtaan. Asetuksessa määriteltiin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ne, jotka käyttäytyivät aikansa normeista poikkeavalla tavalla. Irtolaisasetuksen keskeisiä määritelmiä ja muita pidätykseen vaikuttaneita tekijöitä on jaettu tässä tutkielmassa omiin kategorioihinsa.
Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault’n (1975) niin kutsuttu vallan teoria. Hän tarkastelee erilaisten kurinpidollisten instituutioiden hallinnan menetelmiä, niiden tavoitteita ja rangaistusmuotoja. Näitä olivat muun muassa normeista poikkeavalla tavalla elävien yksilöiden oikeuksien riistäminen, tarkkailu ja rankaisu. Yhteiskuntajärjestelmään sopeutumattomat tuli saada noudattamaan erilaisiin sääntöihin perustuvaa järjestystä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.
Tutkielmassa on selkeästi osoitettu, että suurin osa maaherran irtolaistutkintaan vuosina 1927–1936 passitetuista naisista oli alle 30-vuotiaita, ulkopaikkakuntalaisia ja heidät passitettiin vankivaunuun Tampereelta ainoastaan kerran. Tamperelaisnaiset olivat pääasiassa kaupunkiin työnetsintään muualta muuttaneita, kansakoulun käyneitä ja tehtaantyöläisiä. Tulosten perusteella on selvää, että irtolaisuus oli naisille väliaikainen, olosuhteista johtunut elämänvaihe, mikä valtaosalla johtui työttömyydestä ja sen aiheuttamasta varattomuudesta. Jotkut harjoittivat prostituutiota ja osalla oli aikansa moraalikäsityksistä poikkeavaa, aktiivista seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa.