"Ollen alituisena haittana yleiselle järjestyksenpidolle" : naisirtolaisuus Tampereella 1927–1936

Abstract

Tutkielma käsittelee irtolaisnaisia Tampereella vuosina 1927–1936, tähän sisältyvät niin tampere­laisnaiset kuin muualta Suomesta kaupunkiin saapuneet. Tarkoituksena on selvittää, millä irtolais­asetuksen perusteilla, missä määrin, ja minkä ikäisiä naisia pidätettiin, kuulusteltiin ja passitettiin vankivaunussa maaherran irtolaistutkintaan Hämeenlinnaan sekä keskeisimmät pidätyspaikat. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös muita pidätykseen vaikuttaneita tekijöitä, kuten juopumus, epäsiveel­lisyys ja haureuden harjoitus. Tamperelaisnaisista selvitetään sosioekonomiset taustatekijät, koulu­tus, sekä työ- ja terveyshistoria.

Pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Tampereen poliisilaitoksen huolto-osaston irtolaispöytä­kirjoja vuosilta 1927–1932 ja kuulustelupöytäkirjoja vuosilta 1933–1936. Näissä pöytäkirjoissa on kuulusteltu kaikki maaherran irtolaistutkintaan tutkimusajankohtana passitetut naiset. Pöytäkirja-ai­neistoa tarkastellaan myös laajemmassa kontekstissa tutkielman eri osa-alueisiin suhteutettuna, osin sosiaalitieteiden- ja osin historiantutkimukseen tukeutuen. Muita lähteitä ovat tutkimusajankohdan Aamulehti ja Tampereen kaupungin eri tahojen kunnalliskertomukset.

Tutkimusmetodina on sovellettu kategoria-analyysia, jonka avulla aineistoa on tarkasteltu kvalitatii­visesti ja kvantitatiivisesti. Irtolaisasetus, ja sen soveltaminen käytännön poliisityössä, oli lainsää­dännön kautta tuotettua kategorisointia sosiaalisesti huono-osaista ihmisryhmää kohtaan. Asetukses­sa määriteltiin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi ne, jotka käyttäytyivät aikansa normeista poikkeaval­la tavalla. Irtolaisasetuksen keskeisiä määritelmiä ja muita pidätykseen vaikuttaneita tekijöitä on jaettu tässä tutkielmassa omiin kategorioihinsa.

Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault’n (1975) niin kutsuttu vallan teoria. Hän tarkaste­lee erilaisten kurinpidollisten instituutioiden hallinnan menetelmiä, niiden tavoitteita ja rangaistus­muotoja. Näitä olivat muun muassa normeista poikkeavalla tavalla elävien yksilöiden oikeuksien riistäminen, tarkkailu ja rankaisu. Yhteiskuntajärjestelmään sopeutumattomat tuli saada noudatta­maan erilaisiin sääntöihin perustuvaa järjestystä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.

Tutkielmassa on selkeästi osoitettu, että suurin osa maaherran irtolaistutkintaan vuosina 1927–1936 passitetuista naisista oli alle 30-vuotiaita, ulkopaikkakuntalaisia ja heidät passitettiin vankivaunuun Tampereelta ainoastaan kerran. Tamperelaisnaiset olivat pääasiassa kaupunkiin työnetsintään muualta muuttaneita, kansakoulun käyneitä ja tehtaantyöläisiä. Tulosten perusteella on selvää, että irtolaisuus oli naisille väliaikainen, olosuhteista johtunut elämänvaihe, mikä valtaosalla johtui työt­tömyydestä ja sen aiheuttamasta varattomuudesta. Jotkut harjoittivat prostituutiota ja osalla oli ai­kansa moraalikäsityksistä poikkeavaa, aktiivista seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa.